I was just thinking...

Meillä kuusi karisi tavanomaisesti niiiiin kovin, että halusin sen jo ennen loppiaista pois, siis minä halusin! Kuusen neulasia sisältä ja terassilta lakastessa ihmeteltiin Pietun kanssa, että miten meidän kuusi aina karisee niin kovin. Muut kauhistelee, kun heidän kuuset juo niin paljon, että vettä saa olla antamassa koko ajan. Meidän kuuset ei ikinä, siis ikinä ole juoneet juuri yhtään ja kun viedään se ulos, niin viimeiset neulaset karisee kuusta ovesta ulos vedettäessä. Mutta kivat naurut siitä aina saa, tämäkään kerta ei pettänyt. Ja olen melko varma, että neulasia löytyy sisältä vielä kesälläkin. 

Tavaran paljous ahdisti/ahdistaa minua. Tuukan lelut vievät ehkä puolet kodistamme tällä hetkellä (no ehkä ihan vähän väritän, mutta siltä tuntuu). Ehkä siksi joulun jälkeen halusin äkkiä ison kuusen pois tieltä karisemasta ja lelut ojennukseen, edes illan/yön ajaksi olohuoneen lattialta. Mieleni alkoi heti raksuttaa ja Pietu pelästyikin, kun aloitin: "Minä olen vähän ajatellut...". Vaikka joulua on aina kiva tehdä ja odottaa, varsinkin taas tänä tai siis viime jouluna, kun Tuukkakin jotain jo joulusta ymmärsi, mutta jotenkin ihana tunne myös kun se on nyt ohi. Ennen joulua ajatteli vain, että jouluksi sitä ja jouluksi tätä, kaikki muu sai odottaa. NYT kun joulu on paketissa, voikin keskittyä niihin asioihin, jotka ovat olleet marraskuusta asti taka-alalla. Esimerkiksi Tuukan huoneen sisustus projekti on ollut ihan jäissä siitä asti kun saimme sinne uuden sohvan. Meillä on siis kaksi makuuhuonetta ja toinen on tietenkin minun ja Pietun käytössä (siellä sisustus on valmis tai en ainakaan kaipaa sinne juuri nyt mitään kun huudan tilan tunteen perään) ja toinen on ollut ns vierashuoneena alusta asti ja jokin aika sitten jo Tuukka on muuttanut sinne pinnasänkynsä kanssa. Vieläkään en siitä täysin Tuukan huonetta halua, vaan vieras/lapsen huoneen. Meillä käy aika paljon yökyläläisiä, joten vuodesohva on pakollinen. Eli siellä suhteellisen pienessä huoneessa pitää siis olla ainakin Tuukan sänky, sekä vuodesohva. Lisäksi siellä on isohkon kokoinen hoitopöytä, josta olen saanut jo hoitotason irti, eli nyt se toimii lipastona. Mieleisen verhon löysin sinne jo kauan sitten, Marimekon vihreästä räsymatto kankaasta yksi sivuverho.

Tuukan huoneessa yksi seinä on myös vihreä, ehkä juuri yhden tuon kankaan vihreän kanssa saman värinen. Lisäksi siirsinkin synttärilahjaksi saamani vihreät valopallot Tuukan huoneeseen valkoisella seinällä olevaan taululistaan. 

Vielä pitäisi löytää sinne matto ja sopiva kangas minun vanhoihin styroksi paloihin, että saan siitä/niistä taulut seinälle. Tähän sain jotain mielikuvaa päähäni eilen lauantaina, kun seikkailin Ideaparkissa. Mutta tästä jatkan myöhemmin, kunnes saan jotain päätettyä asian suhteen ja otan myös kuvia, kunhan "työ" on valmis. 

Olen myös ajatellut... (sori Pietu) jo seuraavaa projektia, keittiön seinän tapetointia. Muuuuttaa, se saa nyt kyllä vielä odottaa. 

Meillä arki on pyörinyt jo täysillä viime maanantaista asti ja päiväkotikin päätti lomansa viime torstaina. Minusta tuntuu, että Tuukkakin oli jo ihmeissään, kun ei niin pitkään aikaan ollut ollut päiväkodissa. Hyvin lähti päikkyarkikin taas luistamaan, vaikka vähän mietin, miten Tuukka jää ekaa päivää pitkään aikaan hoitoon. Kovat pakkaset ovat aihetuttanut hieman päänvaivaa, kun ei oikein voi ulkoilla. Senkin takia oli kiva kun päiväkoti aukesi taas, niin pääsee sinne leikkimään, vähän edes pois kotoa. Lisäksi ollaan saatu nauttia kivoista vieraista loppiaisena ja tänäänkin. Loppiaisena Tuukka viihdytti minun kavereita (toivottavasti tulevat vielä uudestaankin, vaikka Tuukka ei oikein antanut heidän istua aloillaan vaan piti pelata ja kaivaa palloja sohvien alta ym) ja tänään sitten sai Tuukka ja kaverit leikkiä keskenään, kun mammat rupatteli (hieman kaunisteltu, mutta kutakuinkin näin). 

Huomenna taas uusi viikko käyntiin ja viikonloppuna matkaammekin kaverin 2 vee synttäreille ja hotelliin yöksi. Sunnuntaina kotiudutaan ja maanantaina pojat menee molemmat omiin hommiinsa (Tuukka päikkyyn ja Pietu töihin), mutta minulla on vapaapäivä, aahhhh....

Tiina