Blogin 1v katsaus ja lisää minusta
Hei, hokasin tuossa hetki sitten, että blogin 1v synttärit meni jo. Olen siis kirjoittanut tätä blogia jo yli vuoden, pitänyt päiväkirjaa minun ja meidän perheen elämästä. Blogger pitää tilastoja, että kuinka moni lukee mitäkin juttua ja viimeisin kirjoitukseni, 10 asiaa minusta, keräsi ihmetyksekseni monta lukijaa nopeasti. Siitä innostuneena katsoin koko blogihistoriani viisi suosituinta tekstiä.
Viidenneksi suosituimman tekstin olen kirjoittanut 2015 syyskuussa, eli ihan blogin alkutaipaleella, Asioiden hoitoa ja kahvitreffit ja sitä on luettu 113 kertaa. Nyt luin tekstin ja olen kyllä tyytyväinen, että olen alkanut kirjoittamaan tätä blogia. Ei tuommoisia asioita tai tunnelmia muuten muistaisi tai tulisi edes mietittyä, kuten tuossa kirjoituksessa avasin. Muistan vain, kuinka rankkaa viime syksynä oli kaiken kaikkiaan, mutta siitäkin näköjään selvitty hengissä ja mikä tärkeintä, yhdessä. Pienetkin asiat ja hetket, mm. kahvitreffit merkitsee ja antaa minulle paljon, kuten tuosta tekstistä voi lukea.
Neljänneksi suosituinta tekstiä on luettu 120 kertaa ja se on viimeisin tekstini, 10 asiaa minusta. Tätä kun ihmettelin, niin huomasin, että blogi tosiaan on jo 1v ja sain idean tähän tekstiin, mitä nyt kirjoitan. En jotenkin osannut ajatella, että 10 asiaa minusta olisi teistä lukijat, näin kiinnostava, hah. Yllätyin todellakin täysin ja punastelin täällä päässä itsekseni. Siskolleni laitoin kyllä heti viestiä, että teksti on saanut paljon kiinnostusta. Siskoltani sain alunperin idean 10 asiaa minusta tekstiin, joten kiitos kuuluu hänelle.
Kolmanneksi suosituin teksti on Uudet tuulet, sitä on luettu 137 kertaa. Tämä teksti on myös kirjoitettu blogin alkutaipaleella eli viime syyskuun alussa. Uudet tuulet-teksti kyllä kuvaa muistamaani tunnetta ja tilannetta erittäin hyvin. Vaikka kaikki tuntui tuolloin tosi vaikealta, niin muistan ajatelleeni, että ihan varmasti Tuukka jossain vaiheessa tykkää päiväkodissa olemisesta. Nyt T viihtyy todella hyvin päikyssä ja puhuu jo ensimmäisistä kavereistaan, mikä on jotenkin todella helpottavaa. On sittenkin tehnyt ainakin joitain oikeita päätöksiä ensimmäisen lapsensa suhteen.
Toiseksi suosituin teksti, Perjantai, on vähän uudempi teksti, tämän vuoden kesäkuulta. Kiva, että näitä suosituimpia tekstejä on koko ajalta tasaisesti. Tämä Perjantai teksti on oikein hyvän tunnelman teksti, muistankin tuon perjantain juuri tuollaisena. Väsynyt, mutta onnellinen.
Jokseenkin ihmeellistä, että blogin suosituin teksti on ollut minun ensimmäinen tekstini, Viimeinen reissu Lappeenrantaan äitiyslomalla. En koe, että olisin tuosta vielä hirveästi kehittynyt bloggaajana tai kirjoittajana, mutta jotenkin kauhistuttaa silti lukea tuota ensimmäistä tekstiä. Olin miettinyt blogin kirjoittamista jonkun aikaa ja viimein uskalsin aloittaa. Blogin nimen keksiminen ei ollut ihan helppoa, koska halusin sen menevän kerralla oikein (olen sellainen ihminen, joka muuttaa mieltään tälläisissäkin asioissa useasti, joten voitte kuvitella, miten vaikeaa näinkin oleellisen ja keskeisen asian keksiminen/päättäminen oli). Tietenkin ensimmäinen teksti on myös tärkeä, kuten ensivaikutelma ihmisten kesken kasvotustekin. Pietulta sain palautetta ensimmäisestä tekstistäni, että sen olisi pitänyt enemmän kertoa minusta itsestäni, millainen minä olen. Tämä kommentti on jotenkin jäänyt mieleeni ja olen samaa mieltä hänen kanssaan. Edellisen tekstini (10 asiaa minusta) ällistyttävän suosion jälkeen (kiinnostaako teitä tosiaan kuulla MINUSTA enemmän, hah?) haluankin nyt kertoa, kuka minä olen ja mistä tykkään kirjoittaa. Parempi myöhään kuin milloinkaan, hah.
Hei, olen Tiina ja täytän tässä kuussa 35-vuotta (apua!). Olen kotoisin Lappeenrannasta, Hovinpellolta. Kymmenen ensimmäistä elin vuottani olin ainut lapsi, sitten sain ihanan/kauhean siskon. Kuulemma aina koulusta päästessäni piti saada sisko syliin. Siskoni ollessa alle vuoden ikäinen, vanhempani rakensivat meille uutta kotia, joka tietysti vei heiltä paljon aikaa. Tästä johtuen, minun piti pitää huolta siskostani ja hoitaa häntä useasti, mikä ei ollutkaan sitten enää niin mukavaa. Nyt kun molemmat olemme aikuis iällä, olemme läheisiä toisillemme ja teemme mm reissuja yhdessä, kun arkisin tietenkään näkeminen ei ole mahdollista pitkän välimatkan vuoksi.
Lukion jälkeen olin Lappeenrannassa töissä vaateliikkeessä ja puutarhassa. Minun oli vaikea löytää mieluista ammattia tai tietää mitä haluan isona tehdä, joten en heti lukion jälkeen mennyt mihinkään kouluun. Syksyllä lähdin au pairiksi Englantiin, Exeteriin. Siellä minun piti olla vuosi, mutta jouluna halusinkin kotiin ja siihen oli hyvä päättää koko au pair matka. Vaikka en kovin hyvin kotiutunut englannin perheeseen, minulla on hyvät muistot tuosta reissusta kokonaisuudessaan.
Sitten löysin Helsingissä pidettävän vuoden mittaisen matkailuun liittyvän kurssin, jonka avulla halusin testata olisiko matkailuun liittyvä työ sellaista mitä haluaisin tehdä. Myöskin muutto yksin Helsinkiin tuntui mukavalta. Tuon kurssin jälkeen huomasin, että matkailuun liittyvät ammatit tuntuvat mukavilta ja omanlaisilta ja halusin sellaista työtä, jossa voisi myös matkustella paljon. Hain 2003 syksyllä alkavaan ammattikorkeakoulun matkailun linjalle Imatralle ja pääsin sisään. Opiskelut kestivät 3,5 vuotta ja sinä aikana olin yhden vuoden vaihdossa Hollannissa, Eindhovenissa. Tämä reissu taas oli kaikin puolin todella onnistunut ja sieltä minulla on jäänyt hyviä kavereitakin, joiden kanssa pidän vieläkin yhteyttä.
Sitten, viimeisenä AMK opiskelu vuotena, lähdin luokkakaverini kanssa hiihtolomalla laskettelureissuun Puolan Zakopaneen. Tällä reissulla tutustuin Nokialaiseen Pietroon, jonka luokse muutin vuoden kaukoseurustelun jälkeen kesällä 2007. Olin Lappeenrannassa töissä Cumulus hotellin vastaanotossa ja sain sisäisen siirron Nokialla sijaitsevaan Nokian Edeniin. Nokialle en oikein kotiutunut ja ilmoitin Pietulle haluavani muuttaa Tampereelle. Pietu mietti asiaa jonkin aikaa ja sitten jo laittoikin oman asuntonsa myyntiin Nokialla. Nokian asunto meni kaupaksi nopeasti ja yhtä nopeasti löydettiin yhteinen asunto Tampereen Tammelasta. Tampereelle kotiuduin nopeasti ja edelleenkin pidän paljon Tampereesta. Sain töitä Lapinniemen kylpylän vastaanotosta, josta olen saanut monta hyvää kaveria, joiden kanssa pidetään edelleen aktiivisesti yhteyttä. Vuonna 2012 (tai 2013, nyt en ihan tarkkaan muista) vastaanoton työ vaihtui sisäisesti myyntiassistentin työksi. Olin jonkun aikaa jo etsinyt mieluisampaa työtä, vastaanoton kolmivuorotyön tilalle ja sitten vihdoin, pitkän työnhaun jälkeen minua onnisti. Nykyään työskentelen siis myyntiassistenttina ja voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että nautin työstäni paljon.
Aluksi työskentelin myynnin assistenttina myyntitoimistossa Tampereella. Vuonna 2013 keväällä myimme (taas todella nopeasti ja tällä kertaa itse) Tammelan asuntomme ja melkein yhtä nopeasti löysimme juuri oikean rivitalon kolmion hieman kauempaa keskustasta, Tampereen Rissosta. Vuoden tässä asuttuamme, Tuukka ilmoitti tulostaan. Ensimäinen vuosi Tuukan kanssa oli tietenkin uuden opettelua, välillä meni hienosti ja välillä tuntui ettei mikään onnistu (varmaan monelle tuttua ensimmäisen lapsen kanssa?!). Tuukan ollessa reilun vuoden ikäinen, palasin työelämään ja aloinkin kirjoittaa tätä blogia.
Siinä kiteytetysti minun elämäntarinani tähän asti. Luonnettani voisin itse kuvailla rennoksi, ennen ujoksi - nyt ehkä varovaiseksi ja tutkivaksi (kuten Tuukkakin uusissa tilanteissa ihmisten kanssa) ja perus asenteeni kaikkeen on mielestäni positiivinen. En ole ikinä oikein ollut mikään päiväkirjan kirjoittaja, mutta jossain vaiheessa blogit yleensä alkoivat kiinnostaa ja joitain blogeja jonkun aikaa seurattua halusin itsekin alkaa kirjoittaa. Ja tykkään kirjoittaa ihan siitä perus arjesta ja ajatuksista, sekä ottaa kuvia tilanteista. Minä haluan, että minun blogissani on tasavertaisesti tekstiä ja kuvia, hyviä kuvia (hah, toivon ja haluan kehitystä itsessäni kuvaajana). En myöskään osaa kirjoittaa niitä vauvakirjoja ja merkata ylös päiviä milloin mitäkin on Tuukan elämässä tapahtunut, mutta täällä blogissa niistä voi kertoa helposti ja lisätä tosiaan kuvia (yleensä kuvista se varsinainen tunnelma välittyy). Välillä tuntuu, että voisi sitä kirjoittaa jostain muustankin kuin Tuukasta ja meistä, mutta pääosin arki on Tuukan kanssa olemista ja siitä nyt ilmaantuu hyvin paljon kirjoitettavaa ja pohdittavaa yleensä. Myös siksi tykkään kirjoittaa ja kuvata Tuukkaa tänne, että minun vanhempani ja siskoni (jotka asuvat 4 tunnin ajomatkan päässä meistä ja näkevät meitä livenä harvemmin) näkevät mitä T milloinkin touhuaa ja miten hän kasvaa. Ja tottakai muitakin sukulaisia ja tuttuja varten, ketkä ovat kauempana, eikä muuten niin pidetä yhteyttä.
Tykkään toki myös leipoa ja melkein aina kun olen leiponut, niin olen tänne siitä postaillutkin jotain. Ruuan laitto meidän perheessä kuuluu pääosin Pietulle (mikä on hyvä, koska minä en niin pidä ruuan laitosta), joten siitä ikävä kyllä en hirveästi kirjoita. Toki voin pyytää Pietua kirjoittamaan tänne postauksen ja mahdollista reseptiä hänen kokkailuistaan, hei sehän olisikin hyvä idea. Pidän myös kodin laittamisesta ja siitäkin olen jonkun verran kirjoittanut, mutta siitäkin voisin enemmän haluta kirjoittaa ja kuvata.
Odotettavissa on siis edelleen juttuja (ja kuvia) meidän arjesta, leipomisesta ja meidän kodin sisustuksesta, sekä uutena asiana... uudesta raskaudesta ja odotettavissa olevasta uudesta perheen jäsenestä, Tuukan pikkusisaruksesta.
Tiina
Viidenneksi suosituimman tekstin olen kirjoittanut 2015 syyskuussa, eli ihan blogin alkutaipaleella, Asioiden hoitoa ja kahvitreffit ja sitä on luettu 113 kertaa. Nyt luin tekstin ja olen kyllä tyytyväinen, että olen alkanut kirjoittamaan tätä blogia. Ei tuommoisia asioita tai tunnelmia muuten muistaisi tai tulisi edes mietittyä, kuten tuossa kirjoituksessa avasin. Muistan vain, kuinka rankkaa viime syksynä oli kaiken kaikkiaan, mutta siitäkin näköjään selvitty hengissä ja mikä tärkeintä, yhdessä. Pienetkin asiat ja hetket, mm. kahvitreffit merkitsee ja antaa minulle paljon, kuten tuosta tekstistä voi lukea.
Neljänneksi suosituinta tekstiä on luettu 120 kertaa ja se on viimeisin tekstini, 10 asiaa minusta. Tätä kun ihmettelin, niin huomasin, että blogi tosiaan on jo 1v ja sain idean tähän tekstiin, mitä nyt kirjoitan. En jotenkin osannut ajatella, että 10 asiaa minusta olisi teistä lukijat, näin kiinnostava, hah. Yllätyin todellakin täysin ja punastelin täällä päässä itsekseni. Siskolleni laitoin kyllä heti viestiä, että teksti on saanut paljon kiinnostusta. Siskoltani sain alunperin idean 10 asiaa minusta tekstiin, joten kiitos kuuluu hänelle.
Kolmanneksi suosituin teksti on Uudet tuulet, sitä on luettu 137 kertaa. Tämä teksti on myös kirjoitettu blogin alkutaipaleella eli viime syyskuun alussa. Uudet tuulet-teksti kyllä kuvaa muistamaani tunnetta ja tilannetta erittäin hyvin. Vaikka kaikki tuntui tuolloin tosi vaikealta, niin muistan ajatelleeni, että ihan varmasti Tuukka jossain vaiheessa tykkää päiväkodissa olemisesta. Nyt T viihtyy todella hyvin päikyssä ja puhuu jo ensimmäisistä kavereistaan, mikä on jotenkin todella helpottavaa. On sittenkin tehnyt ainakin joitain oikeita päätöksiä ensimmäisen lapsensa suhteen.
Toiseksi suosituin teksti, Perjantai, on vähän uudempi teksti, tämän vuoden kesäkuulta. Kiva, että näitä suosituimpia tekstejä on koko ajalta tasaisesti. Tämä Perjantai teksti on oikein hyvän tunnelman teksti, muistankin tuon perjantain juuri tuollaisena. Väsynyt, mutta onnellinen.
Jokseenkin ihmeellistä, että blogin suosituin teksti on ollut minun ensimmäinen tekstini, Viimeinen reissu Lappeenrantaan äitiyslomalla. En koe, että olisin tuosta vielä hirveästi kehittynyt bloggaajana tai kirjoittajana, mutta jotenkin kauhistuttaa silti lukea tuota ensimmäistä tekstiä. Olin miettinyt blogin kirjoittamista jonkun aikaa ja viimein uskalsin aloittaa. Blogin nimen keksiminen ei ollut ihan helppoa, koska halusin sen menevän kerralla oikein (olen sellainen ihminen, joka muuttaa mieltään tälläisissäkin asioissa useasti, joten voitte kuvitella, miten vaikeaa näinkin oleellisen ja keskeisen asian keksiminen/päättäminen oli). Tietenkin ensimmäinen teksti on myös tärkeä, kuten ensivaikutelma ihmisten kesken kasvotustekin. Pietulta sain palautetta ensimmäisestä tekstistäni, että sen olisi pitänyt enemmän kertoa minusta itsestäni, millainen minä olen. Tämä kommentti on jotenkin jäänyt mieleeni ja olen samaa mieltä hänen kanssaan. Edellisen tekstini (10 asiaa minusta) ällistyttävän suosion jälkeen (kiinnostaako teitä tosiaan kuulla MINUSTA enemmän, hah?) haluankin nyt kertoa, kuka minä olen ja mistä tykkään kirjoittaa. Parempi myöhään kuin milloinkaan, hah.
Lukion jälkeen olin Lappeenrannassa töissä vaateliikkeessä ja puutarhassa. Minun oli vaikea löytää mieluista ammattia tai tietää mitä haluan isona tehdä, joten en heti lukion jälkeen mennyt mihinkään kouluun. Syksyllä lähdin au pairiksi Englantiin, Exeteriin. Siellä minun piti olla vuosi, mutta jouluna halusinkin kotiin ja siihen oli hyvä päättää koko au pair matka. Vaikka en kovin hyvin kotiutunut englannin perheeseen, minulla on hyvät muistot tuosta reissusta kokonaisuudessaan.
Sitten löysin Helsingissä pidettävän vuoden mittaisen matkailuun liittyvän kurssin, jonka avulla halusin testata olisiko matkailuun liittyvä työ sellaista mitä haluaisin tehdä. Myöskin muutto yksin Helsinkiin tuntui mukavalta. Tuon kurssin jälkeen huomasin, että matkailuun liittyvät ammatit tuntuvat mukavilta ja omanlaisilta ja halusin sellaista työtä, jossa voisi myös matkustella paljon. Hain 2003 syksyllä alkavaan ammattikorkeakoulun matkailun linjalle Imatralle ja pääsin sisään. Opiskelut kestivät 3,5 vuotta ja sinä aikana olin yhden vuoden vaihdossa Hollannissa, Eindhovenissa. Tämä reissu taas oli kaikin puolin todella onnistunut ja sieltä minulla on jäänyt hyviä kavereitakin, joiden kanssa pidän vieläkin yhteyttä.
Sitten, viimeisenä AMK opiskelu vuotena, lähdin luokkakaverini kanssa hiihtolomalla laskettelureissuun Puolan Zakopaneen. Tällä reissulla tutustuin Nokialaiseen Pietroon, jonka luokse muutin vuoden kaukoseurustelun jälkeen kesällä 2007. Olin Lappeenrannassa töissä Cumulus hotellin vastaanotossa ja sain sisäisen siirron Nokialla sijaitsevaan Nokian Edeniin. Nokialle en oikein kotiutunut ja ilmoitin Pietulle haluavani muuttaa Tampereelle. Pietu mietti asiaa jonkin aikaa ja sitten jo laittoikin oman asuntonsa myyntiin Nokialla. Nokian asunto meni kaupaksi nopeasti ja yhtä nopeasti löydettiin yhteinen asunto Tampereen Tammelasta. Tampereelle kotiuduin nopeasti ja edelleenkin pidän paljon Tampereesta. Sain töitä Lapinniemen kylpylän vastaanotosta, josta olen saanut monta hyvää kaveria, joiden kanssa pidetään edelleen aktiivisesti yhteyttä. Vuonna 2012 (tai 2013, nyt en ihan tarkkaan muista) vastaanoton työ vaihtui sisäisesti myyntiassistentin työksi. Olin jonkun aikaa jo etsinyt mieluisampaa työtä, vastaanoton kolmivuorotyön tilalle ja sitten vihdoin, pitkän työnhaun jälkeen minua onnisti. Nykyään työskentelen siis myyntiassistenttina ja voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että nautin työstäni paljon.
Aluksi työskentelin myynnin assistenttina myyntitoimistossa Tampereella. Vuonna 2013 keväällä myimme (taas todella nopeasti ja tällä kertaa itse) Tammelan asuntomme ja melkein yhtä nopeasti löysimme juuri oikean rivitalon kolmion hieman kauempaa keskustasta, Tampereen Rissosta. Vuoden tässä asuttuamme, Tuukka ilmoitti tulostaan. Ensimäinen vuosi Tuukan kanssa oli tietenkin uuden opettelua, välillä meni hienosti ja välillä tuntui ettei mikään onnistu (varmaan monelle tuttua ensimmäisen lapsen kanssa?!). Tuukan ollessa reilun vuoden ikäinen, palasin työelämään ja aloinkin kirjoittaa tätä blogia.
Tykkään toki myös leipoa ja melkein aina kun olen leiponut, niin olen tänne siitä postaillutkin jotain. Ruuan laitto meidän perheessä kuuluu pääosin Pietulle (mikä on hyvä, koska minä en niin pidä ruuan laitosta), joten siitä ikävä kyllä en hirveästi kirjoita. Toki voin pyytää Pietua kirjoittamaan tänne postauksen ja mahdollista reseptiä hänen kokkailuistaan, hei sehän olisikin hyvä idea. Pidän myös kodin laittamisesta ja siitäkin olen jonkun verran kirjoittanut, mutta siitäkin voisin enemmän haluta kirjoittaa ja kuvata.
Odotettavissa on siis edelleen juttuja (ja kuvia) meidän arjesta, leipomisesta ja meidän kodin sisustuksesta, sekä uutena asiana... uudesta raskaudesta ja odotettavissa olevasta uudesta perheen jäsenestä, Tuukan pikkusisaruksesta.
Tiina
Kommentit