Kukkuu

Jaahas, edellisestä kirjoituksesta onkin jo vierähtänyt yli pari viikkoa. MITEN aika menee näin nopeasti, kysyn vaan.

Viimeiset parisen viikkoa minä ja Tuukka ollaan sairasteltu enemmän ja vähemmän, onneksi sentään selvittiin perus flunssalla (ainakin tämä aalto). Yhden positiivisen huomion tein tästä parin viikon flunssasta, että vaikka on tukkoinen olo, niin T pystyi nukkumaan yönsä hyvin. Muistan vielä kirkkaasti ne ajat, jolloin yskä herätti Tuukan öisin ja oli vaikea saada uudelleen unta. Nyt vain heräsin siihen, kun T yskii, mutta pystyi jatkamaan unia (liekö heräsi ollenkaan) ilman, että äiti tai isi kävi vieressä. Yhtenä yönä kylläkin, T huusi äitiä ja kun selvisin unen pöpperössä hänen viereensä, T sanoo: "Äiti, silitä." Silitin noin parisen minuuttia ja T jatkoi unia, hah. Kiusa se on pienikin kiusa. 

Toissa viikolla minulla oli ensimmäinen neuvola lääkäri aika, jota olin jo vähän odottanut. Aika hyvin on kyllä unohtanut kaikki odotusajan asiat Tuukasta, vaikka siitä on melko vähän aikaa. Selitän sitä aina sillä, että olin ensimmäisellä kerralla niin ihmeissäni koko asiasta (ja pelkäsin keskenmenoa), että ei voi muistaa kaikkea. Vähän nyt ihmetyttää se, että neuvola käyntejä on melko vähän tässä alkuraskaudessa. Olen raskausviikolla 18 ja minulla on ollut vain yksi neuvola käynti ja yksi neuvola lääkäri käynti. Oliko Tuukastakin yhtä vähän.. pitää tarkastaa neuvolakortista (joka on muuten tallella (!) yleensä hukkaan kaikki paperit, tai ainakin laitan parempaan talteen). Ai ja onhan toki ollut se ensimmäinen ultra, varahaisraskauden ultra viikolla 12. Jokatapauksessa siis odotin jonkun verran tuota neuvola lääkäri aikaa, koska halusin antaa aikaa tälle vauvalle ja ajatella rauhassa juuri häntä. Tuukan raskauden aikana sitä ehti miettiä jokaista asiaa joka kulmasta, mutta nyt T vaatii sen verran huomiota, että väistämättä välillä unohtaa kantavansa uutta pientä ihmistä sisällään. Jonkun verran kuitenkin petyin tuohon odottamaani lääkäri käyntiin, koska tutkimus oli hyvin pääpiirteinen ja tämä kyseinen lääkäri ei ollut kovin puhelias, hoidettiin vain asiat ja sitten sanottiin heipat. Lisäksi, aivan sattumalta, tämä lääkäri huomasi rintani alla olevan ihottuman, joka olikin vyöruusu. Konsultaation jälkeen olivat edelleen sitä mieltä, että kyllä se on vyöruusu ja määräsivät minulle viikon kuurin lääkettä. Tästä menin vielä enemmän sekaisin, kun olin niin kuvitellut, että tämä aika on kaikki vauvalle ja sitten äiti ottikin kaiken huomion ja oli keskustelun kohteena. Onhan vauva vielä tosi pieni ja äidinkin hyvinvointi ja terveys on tärkeää, mutta silti lähdin vastaanotolta mieli ihan sekaisin. Ja odotus oli, että asiat enemmänkin konkretisoituisivat. No joo.. ruusu on hoidettu nyt ja muistan aina välillä miettiä uuttakin ihmistä, vaikka muuten elämä on aika kiireistä. 

Seuraava "vauvan aika" on marraskuun alussa (eli parin viikon päästä), kun on rakenneultra. Sitten siitä parin viikon päästä neuvola aika, jolloin pääsee juttelemaan oman neuvola tädin kanssa, joka minulle on osunut tosi mukava, juuri minulle oikeanlainen persoona. Minulla on ollut sama neuvola täti Tuukan raskaudesta ja tietenkin sama jatkanut Tuukallakin, sekä nyt sitten vielä tässä toisessa raskaudessa. Pystyn kuvittelemaan, että parin kuukauden päästä jo kirjoitan täällä, että koko ajan saa ravata neuvolassa, hah. Sekin on uskomatonta, että minulla on enää reilu 3kk töitä, jonka jälkeen odotus vasta alkaakin. Apua.

Viime viikolla Tuukka kävi 2v hammaslääkäri tarkastuksessa. Pojat ovat keskenään hoitaneet Tuukan 1v hammaslääkäri käynnin ja nyt sitten jo tottuneesti hoitivat toisenkin. T oli kuulemma istunut Pietun sylissä ja antanut lääkärin (tai se taisi olla terkka) katsoa suuhun. Pari hammasta on juuri puhjennut (meillä ei mitään tietoa näistä) ja muutama vielä puuttuu. Terkka kehui myös, että hyvin on pesty hampaat ja jatkakaa samaan malliin.

Sitten viime viikonloppuna pojat olivat keskenään kotona ja mummulassa, kun minä olin tyttöjen kanssa humputtelemassa Turussa. Oli niin hauskaa ja rentouttavaa ja ihanaa ja täydellistä. Ollaan tällä neljän hengen poppoolla tehty jo monta reissua ja toivon tosiaan, että tehdään jatkossakin. Näihin tyttöihin (tai naisiin kai jo pitää sanoa?!) olen tutustunut respa aikoinani täällä Tampereella ja edelleen viihdytään hyvin yhdessä. Turkuun päätettiin lähteä ihan muuten vaan, hotelliin ja shoppailemaan ja nauttimaan hyvästä ruuasta. Reissu sisälti kaikkea tuota juuri oikeassa suhteessa. Tätä viikonloppua ajatellessa saa hymyn huulille vielä pitkän aikaa.

Tulevana viikonloppuna minun serkun lapset tulevat meille yökylään. Pitääkin huomenna vähän suunnitella perjantai-illalle jotain kivaa ruokaa meille nautittavaksi ja tietty jotain makeaakin, hah. Perjantai, tule jo!

Tiina