Metsäretket ja kuvaamisen vaikeus
Sunnuntaita. Pietu on nukkumassa viime työvuoron univelkoja ja Tuukka siinä vieressä päiväunilla. Minua ei juuri nyt väsytä, kumma kyllä. Viimeiset vapaa päivät minäkin olen kyllä päiväuneni nukkunut ja tarpeeseen ovat tulleet. Voiko vielä olla syys- ja/tai pimeysväsymystä vai johtuuko väsymys raskaudesta? Toki voi johtua myös siitä, että parin viime viikon aikana T on melkein joka yö huudellut ainakin kerran yössä minua, milloin mistäkin syystä. Onneksi nämä herätykset ovat olleet hyvin pikaisia, mutta silti unen keskeytyksiä. Töissä jaksaa yllättävän hyvin, mutta illat ovat osaltani hyvinkin lyhyitä. Muutaman kerran olenkin mennyt suoraan sänkyyn, heti kun T on nukahtanut. Nyt Tuukalle tuli vielä nuhaa, joten katsotaan miten yöt menevät lähitulevaisuudessa. Mukavaa on kuitenkin nämä kolmen päivän vapaat, kuten minulla nyt. Ehtii nukkua (ainakin velat pois ja ehkä vähän varastoon) JA tehdä jotain muutakin, kuten vaikka päivittää blogia.
Pari viikonloppua sitten, serkun tyttöni olivat täällä yökylässä ja T oli tosi innoissaan heistä, kunhan oli ensin tutustunut. Perjantai ilta meni vauhdilla, kun T esitteli kaikki lelunsa heille ja puhui paljon. Minä sain ihan rauhassa hääriä keittiössä illallisen parissa. Keksittiin tehdä pitkästä aikaa taco-jauheliha paistosta, joka oli hyvä valinta. Harmillisesti yhtään kuvaa en ehtinyt tuona viikonloppuna mistään napsimaan, edes tytöistä ja Tuukasta. Mikä vähän harmittaa, koska tyttöjen vierailu on kuitenkin melko harvinaista herkkua. Pitää korjata tilanne mahdollisesti seuraavan kerran Lappeenrannassa. Lauantaina, ennen tyttöjen lähtöä, ehdittiin vielä käydä Pyynikin näkötornissa ja munkeilla tottakai.
Pari viikonloppua sitten, serkun tyttöni olivat täällä yökylässä ja T oli tosi innoissaan heistä, kunhan oli ensin tutustunut. Perjantai ilta meni vauhdilla, kun T esitteli kaikki lelunsa heille ja puhui paljon. Minä sain ihan rauhassa hääriä keittiössä illallisen parissa. Keksittiin tehdä pitkästä aikaa taco-jauheliha paistosta, joka oli hyvä valinta. Harmillisesti yhtään kuvaa en ehtinyt tuona viikonloppuna mistään napsimaan, edes tytöistä ja Tuukasta. Mikä vähän harmittaa, koska tyttöjen vierailu on kuitenkin melko harvinaista herkkua. Pitää korjata tilanne mahdollisesti seuraavan kerran Lappeenrannassa. Lauantaina, ennen tyttöjen lähtöä, ehdittiin vielä käydä Pyynikin näkötornissa ja munkeilla tottakai.
Sunnuntaina sitten lähdettiin metsäretkelle laavulle kaveriperheen kanssa, eväät mukana. Alkuun T tuttuun tapaan vähän kainoili, mutta sitten rentoutui ja uskaltautui reippailemaan. Kaksi tuntia meni kuin hujauksessa, vaikka itse matka autoilta laavulle ei ollut kovinkaan pitkä.
Seuraavan viikon sunnuntaina päästiin jälleen metsäretkelle, kun Tuukan päiväkoti järjesti Halimasjärven ympäri retken. Teemana oli Intiaanimetsä ja päiväkodin työntekijät olivat kyllä nähneet vaivaa, retki oli tosi mukava ja onnistunut. Reitillä oli puun maalaamista, ongintaa, kanootteja (kuiva harjoitteluun onneksi vain) ja tiipii, jossa soi ja pääsi itse soittamaan intiaanimusiikkia.
Näillä molemmilla metsäretkillä oli iskän kamera mukana ja räpsittiin kuvia oikein kunnolla, minä ja Pietu. Suurin osa kuitenkin epäonnistui vaikka yritimme säätää kameran asetuksia tilanteeseen sopivaksi. Harmillista on, että sumeita kuvia ei saa millään korjattua jälkikäteen, vaikka muuten kuvia voi muokata mielin määrin. Asia harmitti tai harmittaa minua kovasti ja kysyinkin apuja kokeneemmalta kuvaamisen harrastajalta meidän naapurista. Mukavaa oli kuulla, että hänkin on alkuun kamppaillut samojen ongelmien kanssa ja sain häneltä hyviä vinkkejä asian korjaamiseksi. Mahdollisesti harmituksen vähän laantuessa, otan kameran käteeni ja yritän uudelleen. Hetken aikaa se masiina saa kyllä olla ihan rauhassa.
Minun oloni on ollut tosi hyvä, mitä nyt väsyttää koko ajan. Muita raskausoireita ei kyllä ole ollut ja osaan siitä(kin) olla onnellinen. Asiat voisivat olla paaaljon huonommin. Viime torstaina meillä oli rakenneultra, mikä tehdään raskaus viikolla 20. Meille osui todella tarkka hoitaja ja se tutki vauvaa ainakin 45min. Sukupuoli olisi näillä raskausviikoilla jo näkyvissä, mutta meidän pikkukakkonen ei halunnut sukupuoltaan paljastaa. Tuon 45min aikana hoitaja ei kuulemma nähnyt vilaustakaan jalkovälistä, joten ei varmaksi osannut sanoa kumpi siellä on. Muuten kaikki oli kunnossa, joka elin ja luu.
Eilen täällä oli jo valkoinen maa ja pakkasta melkein kymmenen astetta. Tuukan kanssa otettiin pulkka heti esille ja käytiin lenkillä. Vähän saattoi pulkka kärsiä, mutta oli niin mieluista puuhaa, emmekä olleet ainoita pulkkailijoita. Tänään lunta on tullut lisää, joten voi olla että tarvitsee iltapäivästä lähteä taas pulkkailemaan, jos Tuukan olo yhtään sen sallii. Päivälliseksi tehdään itse pitsaa, naaaammm.
Talvista pakkassunnuntaita sinne kaikille <3
Tiina
Kommentit