Ihan vaan tässä (raskausaivoilla) ajattelin...

Ei ole helppoa tämä loppu raskaus (raskausvko 29 menossa).. Tarkkaan en muista millaista oli silloin, kun Tuukkaa odotin, mutta nyt, tällä hetkellä minun tunteet ja ajatukset ovat kyllä ihan omaa luokkaansa. Perustilanteessa (ei raskaana) koen olevani suht tasapainoinen ja rento ihminen tunnetasolla, mutta juuri nyt ei tunnu siltä. Mieli tekee kepposia joka päivä ja jos nyt tuntuu kivalta niin puolen tunnin päästä tilanne voi olla jokin aivan muu. Yritin äsken sohvalla katsoa Elossa 24h sarjaa, kun sitä nyt sattui tulemaan tv:stä Tuukan nukkuessa päikkäreitä. Normaalisti nukahdan noin 5 min tv:n avaamisen jälkeen, ihan sama mitä sieltä tulee, mutta nyt katsoin tosiaan tuota sairaala sarjaa sen 10 min ja itkin ihan kunnolla kaikelle mitä siinä kuvattiin ja kerrottiin, jokainen asia tuntui tosi syvällä (hah, nytkin kun kirjoitan tästä niin silmät kostuu, apua!). Piti laittaa tv kiinni ja minun väsymys on kaikonnut kokonaan. Nyt kun tarkmmin ajattelen, niin oikeastaan joulun jälkeen ollut vähän.. haastavaa tunteiden ja yleensä ajatusten kanssa. Minulla on enää kuukausi töitä (tasan kuukausi tästä päivästä) ja se on ilmeisesti nyt jotenkin lyönyt kasvoille. En oikein osaa nyt lokeroida ajatuksia, toisaalta on kivaa jäädä kotiin ja odottamaan uutta perheen jäsentä ja taas toisaalta ei ole yhtään kiva jäädä töistä pois. Olen aina pitänyt nykyisestä työstäni, mutta nyt joulun jälkeen ja näiden raskaus aivojen kanssa työpaikka on ihan pelastus (ja taas silmät kostuu, eihän tästä tuu yhtään mitään!!). Sinne on aina kiva mennä ja siellä ei ehdi, eikä työkavereiden sepostukselta kykene, näitä koti/hoidettavia asioita miettiä yhtään. Minua ei siis periaatteessa inhota jäädä kotiin vaan minua inhottaa jäädä töistä pois ja varsinkin siitä työporukasta. 

Olen tehnyt jonkun verran listaa siitä mitä tarvitaan vauvaa varten ja mitä on Tuukan jäljiltä vielä tallessa. Meidän yläkertaa tulee myös vähän muokata huonekalujen osalta (ja ehkä vähän sisutuksellisestikin), että saadaan hoitopöytä johonkin hyvään paikkaan, koska Tuukan huoneessa se ei voi olla. Olen myös pari huonekalua myynyt pois ja avaruutta on tullut tilalle, sanoinkin Pietulle, että nyt jos tänne jotain uutta lipastoa tms tulee niin jotain on lähdettävä samalla pois (P pyysi tätä kirjallisena, hah), koska TILA on nyt jotenkin se mitä kaipaan. Ensin kuitenkin haluan isot elementit kohdilleen ja vasta sitten alan katsoa vauvalle vaatteet yms pienet tarvikkeet kuntoon. Pidän siitä tunteesta, että nyt jo vähän tiedän mitä tuosta kauppojen vauvojen tarvikkeiden paljoudesta juuri minä tarvitsen ja mitä pitää meillä olla ennen vauvan syntymää ja mitä voi sitten katsoa vauvan syntymän jälkeen. Ennen vauvan syntymää pitää hommata:

- sitteri (olen myynyt Tuukan sitterin ajat sitten pois ja haluan vähän erilaisen vauvalle),

- amme ja jalat (yritettiin Tuukkaa kylvettää pelkästään ammeessa ja se oli todella vaikeaa, kun meillä ei ole mitään tasoa mihin ammeen saisi kylvetyksen ajaksi. Sitten jostain luin, että on olemassa amme ja jalat yhdistelmä, pikaisesti löysinkin sellaiset torista ja huh kun homma helpottui paljon. Nuo Tuukan amme ja jalat olen myös myynyt jo ajat sitten tilanpuutteen vuoksi ja nyt pitää sellaiset ehdottomasti hommata),

- Tuukalle vaunuihin seisoma-alusta (pärjätään varmaan ilman kaksosrattaita, koska T kuitenkin jo sen verran "iso poika") ja

- pinnasänkyyn oikean kokoinen reunapehmuste (Tuukalla käytin siskollani käytössä ollutta, minkä äiti löysi jemmoistansa, mutta se oli muistaakseni liian lyhyt ja kuosi ei täysin miellyttänyt minua, sori vaan äiti <3 ).

Kunhan olen näitä asioita saanut nyt vähän kuntoon, alan sitten vähän ajattelemaan (=jännittämään) mahdollista synnytystä. Tuukkahan tuli tosiaan suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi, joten ensisynnyttäjiä tässä ollaan. No mutta.. nyt en vielä jaksa sitä tähän kohtaan ajatella enempää ja vielä on paljon hommaa ja muuta ajatustyötä tehtävänä ennen sitä, kuten esimerkiksi sitä, että miten Tuukka ottaa tämän kaiken. 

Hohhoijaa...sellaisia sunnuntai ajatuksia minulla täällä päässä. Kivan joulun jälkeen täällä Tampereella on nautittu pari päivää sitten tulleesta lumesta ja pakkasista, sekä muutama päivä oltu töissä ja päiväkodissa. 

Tuukkaa ei niinkään innostanut pulkka- ja kelkkamäet, vaan sählyä piti pelata ulkonakin, se oli kivaa.

Viimeeksi töihin iltavuoroon mennessä pakkasta oli melkein parikymmentä astetta ja aurinko paistoi. 

Nyt herättämään Tuukka päiväunilta, jotka vähän venähti, että sain tämän kirjoitettua. Mutta hyvä niin, koska olo on huomattavasti parempi. Kivaa tammikuun jatkoa kaikille!

Tiina <3