Siivouksesta ja mielessä pyörivistä asioista
Tiedättekö sen tunteen tai onko teillä ikinä sellaista tunnetta, että on tavallaan kauheesti hoidettavia asioita (ja ainaista kodin siivoamista) ja ajatus laukkaa asiasta toiseen, mutta sitten ei kuitenkaan ole mitään tekemistä tai ei saa mitään aikaiseksi ainakaan alusta loppuun asti. No minulla on nyt juuri sellainen tunne.. mihinkään en oikein osaa keskittyä ja sitten vain kyttään kelloa, että milloin Tuukka haetaan päiväkodista ja samalla mietin, että mitä tässä nyt enää ehtii aloittamaan tai tekemään. Päätin nyt sitten ottaa kupin kahvia ja kirjoittaa blogia, kun tämäkin on sellainen asia mikä pitää/kannattaa tehdä lasten ollessa toisaalla. Pahoittelut jo tässä vaiheessa tekstin sekavuudesta, koska epäilen, että tässä mielen tilassa saan mitään järkevää paperille.
Tosiaan kotia voisi aina ja koko ajan siivota, koska sitähän ei ikinä (lasten ollessa kotona ja hereillä) saa kerralla kokonaan siivottua. Siivoilen aina jonkun osan kodista eli sen minkä ehdin ja mikä on milloinkin sitä eniten huutaa. Joskus saatan saada melkein kaikki siivottua, mutta harvemmin. Toisaalta tavaroiden paikalleen laittaminen tuntuu turhalta, koska se on noin viisi sekuntia, kun T ollut kotona ja kaikki lelut on taas pitkin alakertaa tai tarkemmin alakerran lattiaa. Tai samoin, jos Eevi on viihdytettävällä tuulella, niin samoin se on noin viisi sekuntia kun kaikki vauva lelut on kokeiltu ja suurin osa hyödyttöminä jätetty niille sijoilleen, lattialle tietenkin.
Puhumattakaan keittiöstä, sitä saa ihan koko ajan olla siivoamassa ja Pietun kanssa sitä nauretaankin (noh.. ainakin hymyillään), että astianpesukonetta ei ehdi tyhjätä, kun uusi koneellinen jo odottaa pääsyä pesuun tiskipöydällä. Kehtaanko edes mainita kotimme eteistä?? Miten vaikeaa on saada eteinen toimimaan niin, että sinne jäisi edes polku kävelemistä varten? Olen aina kehunut meidän eteistä, tykkään siitä tosi paljon, se on järkevän kokoinen eli suhteellisen iso ja meillä on kaksi isoa peilikaappia, joissa toisessa on hengari tanko ja toisessa hyllyt. Jokaisessa hyllyssä on kaksi ikean läpinäkyvää laatikkoa, jokaiselle perheenjäsenelle omat boxit. Lisäksi, hetki sitten eteiseemme on asennettu korit, joissa säilytetään avaimet ja rahapussit ym epämääräinen tavara (tätä epämääräistä tavaraa on muuten tuhottoman paljon, onhan muillakin kuin meillä? Semmoista mitä pitää säilyttää, mutta ei ole varma tuleeko sitä kuitenkaan ikinä käytettyä tai onko se tarpeellista). Korien asentamisen yhteydessä laitettiin myös Tuukalle oma naulakko, johon yritämme opettaa herraa nyt aina takkinsa ym ripustamaan (vielä harjoitus vaiheessa). Eli kaikille tavaroille on oma paikkansa, minkä minun järjen mukaan pitäisi helpottaa eteisen "puhtaana" pitämistä, mutta ei.
Tämmöistä meillä nyt on alakerrassa ja minä se vain kirjoittelenkin blogia. Mutta olen minäkin oppinut, olen joskus ennen lapsia ollut tarkempi tässä järjestys asiassa. Pietu hyvin tokaisi yksi päivä, että on ylpeä minusta, että "kestän" tätä sotkua, kun tietää, että se on minulle aika vaikeaa. Koska välillä vain on hyvä antaa tavaroiden olla ja levätä tai tehdä jotain muutakin, esim makoilla sohvalla tai lukea tms. Ja tämänhän minä olen oppinut. Jollain tasolla sotku edelleen minua häiritsee, mutta nyt osaan jo ottaa hetken levon, ennen kuin alan siivoamaan. Tai osaan lukea tilanteita niin, että kaikkia hiljaisia (lapset toisaalla) hetkiä ei kannata touhuta hiki hatussa vaan tehdä jotain muuta, vaikka ihan levätä. Koska siivota voi sitten lasten kanssakin, ehkä.. hah.
Haluaisimme kodin, jossa olisi yksi makuuhuone lisää ja ehkä vähän tilavampi keittiö/olohuone alue plus pari muuta pikku juttua. Siltikin, viimeeksi tänään sanoin ääneen, että kuitenkin, kaikesta sotkusta huolimatta, tykkään meidän kodista. Tässä on monta tosi hyvää asiaa kunnossa, joista mainittakoon juurikin eteinen (hah), kodinhoitohuone ja tilavat vessat. Ja vielä autokatos, josta päästään autosta katteen alla sisälle kotiin, arvostan. Eli tähänkin asiaan käy sanonta: "Ei se ruoho ole aina vihreämpää aidan toisella puolella." Plus kotimme on sen verran kompakti, että sitten kun siihen siivoamiseen tarttuu, niin ei kestä (jos saa touhuta keskeytyksettä) kuin ehkä tunti, niin paikat on taas hetken järjestyksessä. Ja on tätä kotia tehtykin ja muokattukin meidän tarpeidemme mukaiseksi pikku hiljaa tämä neljä vuotta mitä tässä ollaan asuttu, joten melkein kaikille tavaroille on paikkansa.
Lisäksi mie vaa mietin, että:
- ollaan nyt kolme edellistä iltaa juostu menoissa, joten tänään haluan tarjota Tuukalle ihan perus koti-illan, koska vähän olen Tuukan käyttäytymisestä lukevinani, että päiväkoti päivät uudessa ryhmässä ovat kuitenkin melko rankkoja ja se vaikuttaa pikkumiehen käytökseen vähän,
- pitäisi kerätä lasten pieneksi jääneet vaatteet kasseihin, koska olen sopinut vieväni ne kirpputorille huomenna,
- onko lapsilla syksyn ja talven vaatevarastot ok, vai mitä tarvitsee vielä. Eilen sain Reiman klubi illasta ostettua alennuksella hyvin pipoa ja tumppua ym ja luulin olevani voiton puolella, mutta sitten tänä aamuna Tuukka sanoo välikausi kenkiä jalkaansa laittaessaan, että puristaa..
- olin eilen kolmisen tuntia erossa Eevistä ja se meni kaikkien osalta tosi hyvin. Tähän jatkoajatus, että nyt voi sitten hyvillä mielin odottaa tämän kuun lopussa olevia kaverin häitä, joihin ollaan Pietun kanssa menossa kaksin, Helsinkiin, yö pois kotoa, kun lapset ovat jäämässä mummin ja ukin hoiviin kotiin,
- pihakukat pitäisi vaihtaa syksyn krysanteemeihin, mutta niitä ei enää ollut meidän Prismassa, mikä nyt neuvoksi??
No juu, sellaista mielen päällä tänään täällä, hah. Josko huomenna olisi hieman produktiivisempi päivä, tai sitten tuleehan se ensi viikkokin sieltä. Nyt hakemaan T päikystä, mmooiiiiiii!
Tiina 💗
Tosiaan kotia voisi aina ja koko ajan siivota, koska sitähän ei ikinä (lasten ollessa kotona ja hereillä) saa kerralla kokonaan siivottua. Siivoilen aina jonkun osan kodista eli sen minkä ehdin ja mikä on milloinkin sitä eniten huutaa. Joskus saatan saada melkein kaikki siivottua, mutta harvemmin. Toisaalta tavaroiden paikalleen laittaminen tuntuu turhalta, koska se on noin viisi sekuntia, kun T ollut kotona ja kaikki lelut on taas pitkin alakertaa tai tarkemmin alakerran lattiaa. Tai samoin, jos Eevi on viihdytettävällä tuulella, niin samoin se on noin viisi sekuntia kun kaikki vauva lelut on kokeiltu ja suurin osa hyödyttöminä jätetty niille sijoilleen, lattialle tietenkin.
Puhumattakaan keittiöstä, sitä saa ihan koko ajan olla siivoamassa ja Pietun kanssa sitä nauretaankin (noh.. ainakin hymyillään), että astianpesukonetta ei ehdi tyhjätä, kun uusi koneellinen jo odottaa pääsyä pesuun tiskipöydällä. Kehtaanko edes mainita kotimme eteistä?? Miten vaikeaa on saada eteinen toimimaan niin, että sinne jäisi edes polku kävelemistä varten? Olen aina kehunut meidän eteistä, tykkään siitä tosi paljon, se on järkevän kokoinen eli suhteellisen iso ja meillä on kaksi isoa peilikaappia, joissa toisessa on hengari tanko ja toisessa hyllyt. Jokaisessa hyllyssä on kaksi ikean läpinäkyvää laatikkoa, jokaiselle perheenjäsenelle omat boxit. Lisäksi, hetki sitten eteiseemme on asennettu korit, joissa säilytetään avaimet ja rahapussit ym epämääräinen tavara (tätä epämääräistä tavaraa on muuten tuhottoman paljon, onhan muillakin kuin meillä? Semmoista mitä pitää säilyttää, mutta ei ole varma tuleeko sitä kuitenkaan ikinä käytettyä tai onko se tarpeellista). Korien asentamisen yhteydessä laitettiin myös Tuukalle oma naulakko, johon yritämme opettaa herraa nyt aina takkinsa ym ripustamaan (vielä harjoitus vaiheessa). Eli kaikille tavaroille on oma paikkansa, minkä minun järjen mukaan pitäisi helpottaa eteisen "puhtaana" pitämistä, mutta ei.
Tämmöistä meillä nyt on alakerrassa ja minä se vain kirjoittelenkin blogia. Mutta olen minäkin oppinut, olen joskus ennen lapsia ollut tarkempi tässä järjestys asiassa. Pietu hyvin tokaisi yksi päivä, että on ylpeä minusta, että "kestän" tätä sotkua, kun tietää, että se on minulle aika vaikeaa. Koska välillä vain on hyvä antaa tavaroiden olla ja levätä tai tehdä jotain muutakin, esim makoilla sohvalla tai lukea tms. Ja tämänhän minä olen oppinut. Jollain tasolla sotku edelleen minua häiritsee, mutta nyt osaan jo ottaa hetken levon, ennen kuin alan siivoamaan. Tai osaan lukea tilanteita niin, että kaikkia hiljaisia (lapset toisaalla) hetkiä ei kannata touhuta hiki hatussa vaan tehdä jotain muuta, vaikka ihan levätä. Koska siivota voi sitten lasten kanssakin, ehkä.. hah.
Haluaisimme kodin, jossa olisi yksi makuuhuone lisää ja ehkä vähän tilavampi keittiö/olohuone alue plus pari muuta pikku juttua. Siltikin, viimeeksi tänään sanoin ääneen, että kuitenkin, kaikesta sotkusta huolimatta, tykkään meidän kodista. Tässä on monta tosi hyvää asiaa kunnossa, joista mainittakoon juurikin eteinen (hah), kodinhoitohuone ja tilavat vessat. Ja vielä autokatos, josta päästään autosta katteen alla sisälle kotiin, arvostan. Eli tähänkin asiaan käy sanonta: "Ei se ruoho ole aina vihreämpää aidan toisella puolella." Plus kotimme on sen verran kompakti, että sitten kun siihen siivoamiseen tarttuu, niin ei kestä (jos saa touhuta keskeytyksettä) kuin ehkä tunti, niin paikat on taas hetken järjestyksessä. Ja on tätä kotia tehtykin ja muokattukin meidän tarpeidemme mukaiseksi pikku hiljaa tämä neljä vuotta mitä tässä ollaan asuttu, joten melkein kaikille tavaroille on paikkansa.
Lisäksi mie vaa mietin, että:
- ollaan nyt kolme edellistä iltaa juostu menoissa, joten tänään haluan tarjota Tuukalle ihan perus koti-illan, koska vähän olen Tuukan käyttäytymisestä lukevinani, että päiväkoti päivät uudessa ryhmässä ovat kuitenkin melko rankkoja ja se vaikuttaa pikkumiehen käytökseen vähän,
- pitäisi kerätä lasten pieneksi jääneet vaatteet kasseihin, koska olen sopinut vieväni ne kirpputorille huomenna,
- onko lapsilla syksyn ja talven vaatevarastot ok, vai mitä tarvitsee vielä. Eilen sain Reiman klubi illasta ostettua alennuksella hyvin pipoa ja tumppua ym ja luulin olevani voiton puolella, mutta sitten tänä aamuna Tuukka sanoo välikausi kenkiä jalkaansa laittaessaan, että puristaa..
- olin eilen kolmisen tuntia erossa Eevistä ja se meni kaikkien osalta tosi hyvin. Tähän jatkoajatus, että nyt voi sitten hyvillä mielin odottaa tämän kuun lopussa olevia kaverin häitä, joihin ollaan Pietun kanssa menossa kaksin, Helsinkiin, yö pois kotoa, kun lapset ovat jäämässä mummin ja ukin hoiviin kotiin,
- pihakukat pitäisi vaihtaa syksyn krysanteemeihin, mutta niitä ei enää ollut meidän Prismassa, mikä nyt neuvoksi??
No juu, sellaista mielen päällä tänään täällä, hah. Josko huomenna olisi hieman produktiivisempi päivä, tai sitten tuleehan se ensi viikkokin sieltä. Nyt hakemaan T päikystä, mmooiiiiiii!
Tiina 💗
Kommentit