Tunnelmia
Täällä on ollut pari unetonta yötä. Vähän kiristää. Jollain ihme voimilla sain silti töitten jälkeen siivottua koko kodin ja vaihdettua vähän järjestystä ja vielä Tuukan kanssa. Eilen saatoin Pietulle kiristellä, kun olisi niin paljon hoidettavia asioita, muttei ole energiaa, eikä aikaa. Omaa aikaa ei juuri nimeksikään. Laitan kiristelyn univajeen piikkiin.
No tänään sain töissä tauolla hoidettua pari asiaa, mitkä vaativat tietokoneella oloa (tämä mahdotonta Tuukan läsnäollessa). Ja kotona sain tosiaan vähän taas tavaroita omille paikoilleen. Ja nyt kirjoitan postausta. Tämän kirjoittaminen ei siis tunnu velvoitteelta eikä stressaa, vaan on haluamis kysymys. Haluaisin kaivaa jostain lisää aikaa mm. tämän päiväkirjan ylläpitämiseen.
Melkein kaikki asiat hoidossa, mistä eilen stressasin. Viime yön jälkeen en olisi kyllä uskonut, että näin käy.
Tuukan ollessa päiväkodissa, minä osaan nyt olla vähän rennommin töissä. Minusta tuntuu, että Tuukka on jo jonkin verran hokannut, miten tämä homma toimii. Hän varmaan (?) ymmärtää nyt ensinäkin, että päiväkotiin mennään vain muutamaksi tunniksi ja sitten äiti tai iskä kyllä tulee hakemaan kotiin. Toiseksi, hän on jo jonkin verran tutustunut päiväkodin ihmisiin ja tapoihin, niin siellä on varmaan helpompi olla. Kolmanneksi, ehkä hän on jo vähän tottunut, että minä ja hän ei olla enää niin paljon yhdessä. Muunmuassa näistä kolmesta syystä minulla on rennompaa olla töissä. Varsinkin ne päivät on tosi kivoja, kun Pietu ja Tuukka on kotona. Pojat ovat selvästi lähentyneet entisestään jo tämän kahden ja puolen viikon aikana.
On sellainen tunne, että voisi tehdä jo jotain omiakin juttuja. Pari hyvää tai ainakin parempaa yötä, niin eiköhän sitten jaksa taas, kohtahan onkin jo viikonloppu vapaat.
Tiina
P.S. Tuukka on oppinut kävelemään, huterasti kylläkin, mutta konttaaminen on "so last season". Hassuinta on, että kun saa piilossa mennä, niin kävely sujuu huomattavasti paremmin. Heti kun on yleisöä niin pyllähtelee enemmin ja sekös vasta hermostuttaa. Eilen Tuukalle tuli asfaltti ihottumaa ja tänään kotona sisällä pää on kopsunut lattiaan kahdesti. Huhhuu...
No tänään sain töissä tauolla hoidettua pari asiaa, mitkä vaativat tietokoneella oloa (tämä mahdotonta Tuukan läsnäollessa). Ja kotona sain tosiaan vähän taas tavaroita omille paikoilleen. Ja nyt kirjoitan postausta. Tämän kirjoittaminen ei siis tunnu velvoitteelta eikä stressaa, vaan on haluamis kysymys. Haluaisin kaivaa jostain lisää aikaa mm. tämän päiväkirjan ylläpitämiseen.
Melkein kaikki asiat hoidossa, mistä eilen stressasin. Viime yön jälkeen en olisi kyllä uskonut, että näin käy.
Tuukan ollessa päiväkodissa, minä osaan nyt olla vähän rennommin töissä. Minusta tuntuu, että Tuukka on jo jonkin verran hokannut, miten tämä homma toimii. Hän varmaan (?) ymmärtää nyt ensinäkin, että päiväkotiin mennään vain muutamaksi tunniksi ja sitten äiti tai iskä kyllä tulee hakemaan kotiin. Toiseksi, hän on jo jonkin verran tutustunut päiväkodin ihmisiin ja tapoihin, niin siellä on varmaan helpompi olla. Kolmanneksi, ehkä hän on jo vähän tottunut, että minä ja hän ei olla enää niin paljon yhdessä. Muunmuassa näistä kolmesta syystä minulla on rennompaa olla töissä. Varsinkin ne päivät on tosi kivoja, kun Pietu ja Tuukka on kotona. Pojat ovat selvästi lähentyneet entisestään jo tämän kahden ja puolen viikon aikana.
On sellainen tunne, että voisi tehdä jo jotain omiakin juttuja. Pari hyvää tai ainakin parempaa yötä, niin eiköhän sitten jaksa taas, kohtahan onkin jo viikonloppu vapaat.
Tiina
P.S. Tuukka on oppinut kävelemään, huterasti kylläkin, mutta konttaaminen on "so last season". Hassuinta on, että kun saa piilossa mennä, niin kävely sujuu huomattavasti paremmin. Heti kun on yleisöä niin pyllähtelee enemmin ja sekös vasta hermostuttaa. Eilen Tuukalle tuli asfaltti ihottumaa ja tänään kotona sisällä pää on kopsunut lattiaan kahdesti. Huhhuu...
Kommentit