Tahmea viikon aloitus parantui suunnitelmien tekemisellä.

Viime viikonloppuna minun vanhemmat tulikin pikaisella varotusajalla meille, mikä piristi tätä porukkaa kyllä ihan kivasti. Tuukka sairasti koko viime viikon ja perjantaina vietiin lääkäriin, jossa selvisi, että Tuukalla on korvatulehdus. Aloitettiin lääkekuuri, niin lauantaina alkoi jo poika olla vähän paremmassa kunnossa. Otettiin aika rennosti koko viikonloppu, mitä nyt Pietu teki töitä lauantaina. 

Eilen ja tänään ollut vähän kireä tunnelma, minulla ja Tuukalla. Tuukalla on ilmeisesti joku äläpäästääitistäirtiollenkaan-vaihe menossa ja se vähän kyllä harmittaa, meitä molempia. Ymmärrän, että hän on ollut juuri kipeä ja olenkin hänelle paljon läheisyyttä antanut, kuten yleensä aina annankin. Minusta kuitenkin tämä kiinni oleminen johtuu jostain muusta, en tiedä mistä. Lisäksi T narisee/itkee, jossen heti nosta syliin tai ole mukana joka asiassa jota hän haluaa tehdä. Tänään T oli päiväkodissa viikon sairastelun jälkeen ja sielläkin oli haettaessa sanottu, että vähän kiukkuisuutta on ilmassa eli en ihan kuvittele koko hommaa. Sieltä kerrottiin myös, että Tuukka oli kaatunut sisällä ja osunut jotakin päin pahannäköisesti. Hoitaja oli nähnyt tilanteen ja ajatellut, että nyt kävi huonosti. Säikähdyksellä kuitenkin selvittiin, tikkejä ei tarvittu, mutta komea naarmu saatiin otsaan, mallia Harry Potter. Kosketin ja painelin sitä nyt illasta hieman, niin ei näyttänyt tuntuvan missään. 

Kiukkuisesta aamusta johtuen, koko päivä oli jotenkin tahmea. Illasta sitten vähän parantui, kun pidettiin pientä perhepalaveria päivällisellä. Suunniteltiin keväälle vähän vapaitten/loman käyttöä. Kiva saada selkeyttä suunnitelmiin, tähän asti ollut nämä kuviot ihan auki. Minulla on kohta talvilomaa vähän (jonka ajattelin kyllä ihan vaan ottaa rennosti) ja sitten työreissua, johon nyt sitten yhdistetään vähän vapaa aikaa. Sitten tämän viikon perjantaille saatiin vielä kaveritreffit ja tässä kuussa on kaverin 2v synttäritkin, johan mieli koheni näitä miettiessä. Edelleen ihmettelen, miten paljon nykyään tykkään suunnittelusta, ihan pientenkin asioiden suunnittelusta ennen tekemistä. Huomaan muuttuneeni paljon myös tässä asiassa.

Isälläni on järjestelmäkamera, jonka tietenkin pyysin ottamaan viikonloppuna mukaan, kun tulivat meille. Onhan sillä vähän erilaista ottaa kuvia, kun minun "ei järjestelmäkamerallani".

Tiina