Just thinking...

Sunnuntai päivä täällä: - isompi poika nukkuu työvuoron univelkoja Tuukan huoneen sohvalla ja pienempi poika päiväunia meidän sängyllä (hah, tasan ei mene nallekarkit) - minä nautin kahvia puhtaan keittiön pöydän ääressä (keittiöön en katso, koska siellä ei ole niin puhdasta) ja kuuntelen Adelen uusinta levyä - aurinko paistaa (kyllä nyt, mutta äsken satoi lunta ja siinä hetkessä me istuttiin Tuukan kanssa puistossa hiekkalaatikolla) - ajatukset ensi viikonlopun tyttöjen reissussa, enää neljä päivää töitä ja sitten mennään, niiiiin kivaa ja vielä bonus: kun palaan reissulta, alkaa meidän perheen ainut tämän kesän yhteinen lomaviikko - nyt sataa taas lunta, hah, ei taida luontoäitikään tietää mitä tahtoo - loppupäivälle ei suunnitelmia, tehdään mitä huvittaa tai ei tehdä mitään. Eilen käytiin Tuukan kanssa kaksin pikaisesti Ikeassa (koska en ajatellut sulkemisaikaa ollenkaan ja kun päästään Ikeaan niin tulee kuulutus, että tavaratalo suljetaan tunnin päästä). Jokatapaukses...

Viikko taas vierähtänyt edellisestä postauksesta, aika vauhdilla hujahtikin. Oltiin Tuukan kanssa tosiaan kaksin kotona, kun Pietu oli kalareissussa poikien kanssa (tai on vieläkin, palaa tänään illalla). Minun tuttavistani usea ei pidä itsekseen olosta vaan koko ajan olisi oltava jotain tekemistä tai seuraa. Minä puolestani olen tässä suhteessa erilainen, minusta on IHANAA olla yksin, aika ajoin. Eli aikana ennen Tuukkaa, Pietun yli viikon poissaolo kotoa olisi ollut minulle mieluinen asia. Eikä se nytkään tietenkään ihan kamalaa ole, mutta ehkä vähän erilaista. No meillä se vaikuttaa sitenkin, että T joutuu/saa olla päikyssä joka päivä, kun normaalisti on vain muutaman päivän viikosta. Tämä on toisaalta ihan ok, mutta huomaa, että on pikkumies väsyneempi nyt kuin "normaali" viikon jälkeen. Suunnittelua kun nyt olen viime aikoina enemmän alkanut toteuttaa, niin etukäteen sovin muutamia juttuja meidän viikkoon. Yritin kuitenkin, että en ihan täyteen buukkaa viikkoa, mutta ...

Täällä tapahtuu kummia. Pikku juttu, mutta haluan nyt jakaa tämän teidän kanssa, koska olen niin ihmeissäni. Kotona T on hyvin pienestä pitäen nukkunut päiväunet ulkona vaunuissa ja nykyään rattaissa. Muutaman hassun kerran olen yrittänyt sisälle nukuttaa ja vielä harvemmin onnistunut. Päiväkodin alkaessa mietin, että miten ihmeessä ne saa Tuukan siellä nukkumaan sisällä sängyssä päiväunet. Alku oli myös tämän asian kanssa hankalaa, mutta nyt kuulemma nukkuu hienosti omassa sängyssä. Kotona edelleen nukutaan ulkona päikyt, en ole edes enää viitsinyt alkaa "tappelemaan" tästä asiasta, koska miksen nukuttaisi Tuukka ulkona?! Ne muutamat kerrat kun olen yrittänyt, niin T vaan pyörii ja hyörii sängyssä, eikä osaa rauhoittua ja eihän ketään nyt voi pakottaa nukahtamaan tai nukkumaan. Tänäänkin, kuten muinakin vapaapäivinä, aloin pukemaan Tuukkaa lounaan jälkeen päiväunille ulos niin T osoittaa portaita ja sanoo "Ukkuu" eli nukkumaan. Minä kysyin, että ai ylös nukkumaa...

Tänään oli aika kiva päivä. Tuukan kanssa nukuttiin pitkään.. hah, no oli se jo vähän yli seiska kun noustiin. Aamupäivällä saatiin kavereita kylään ja aika meni kuin siivillä. Leikittiin, juteltiin ja syötiin lounasta, jälkkärijätskin kera tietenkin. Tuukalla on muuten viime aikoina pettymyksen tunteet purkautuneet itkulla, muunmuassa tänään kun kaveri leikki Tuukan autoradalla. Onneksi nämä tunteen purkaukset ovat olleet vielä suht loivia, mutta selkeästi huomaa kehitystä/kasvua tunnepuolella tapahtuneen, koska ei tämmöistä ole ennen ollut. Myöskin jos jokin asia ei mene kuten T haluaisi, niin sitten tulee pikkuitku ja pään painaminen alas. Minusta nämä "tunteen purkaukset" ovat lähinnä olleet huvittavia, mutta tietenkään en sitä Tuukalle näytä, koska hänhän kokee todennäköisesti (?) suurta pettymyksen tunnetta ja olisi varmaan kurja, jos äiti vain nauraa. Tämä ei mielestäni ole sitä ns omaa tahtoa, mikä sekin varmaan nostaa pian päätään, kun 2v synttärit lähenee. Tai ehkä ...