Ekat puistoilut

Tänään oli aika kiva päivä. Tuukan kanssa nukuttiin pitkään.. hah, no oli se jo vähän yli seiska kun noustiin. Aamupäivällä saatiin kavereita kylään ja aika meni kuin siivillä. Leikittiin, juteltiin ja syötiin lounasta, jälkkärijätskin kera tietenkin. Tuukalla on muuten viime aikoina pettymyksen tunteet purkautuneet itkulla, muunmuassa tänään kun kaveri leikki Tuukan autoradalla. Onneksi nämä tunteen purkaukset ovat olleet vielä suht loivia, mutta selkeästi huomaa kehitystä/kasvua tunnepuolella tapahtuneen, koska ei tämmöistä ole ennen ollut. Myöskin jos jokin asia ei mene kuten T haluaisi, niin sitten tulee pikkuitku ja pään painaminen alas. Minusta nämä "tunteen purkaukset" ovat lähinnä olleet huvittavia, mutta tietenkään en sitä Tuukalle näytä, koska hänhän kokee todennäköisesti (?) suurta pettymyksen tunnetta ja olisi varmaan kurja, jos äiti vain nauraa. Tämä ei mielestäni ole sitä ns omaa tahtoa, mikä sekin varmaan nostaa pian päätään, kun 2v synttärit lähenee. Tai ehkä tämä on juuri sitä, ensimmäinen aste/vaihe.

Kun vieraat lähtivät, laitoin Tuukan nukkumaan ja vähän jotain touhusin, kunnes minuakin alkoi unettaa ja kävin sohvalle lepuuttamaan silmiä. Hups vaan niin kello olikin jo neljä ja T myöskin vielä unessa (T pitää nykyään aina herättää päiväunilta, kun posottaisi muuten varmaan iltaan asti). Maistui kyllä toooosi hyvälle pitkästä aikaa päikkärit minullekin. Selvästikin arki hieman painoi taustalla ja univelkaa oli kertynyt. Kulunut viikko olikin kyllä aika kiireinen, joten vapaapäivä tuli juuri oikeaan aikaan. Tiistaina tosiaan palattiin pääsiäisen vietosta Lappeenrannasta ja menin vielä iltavuoroon töihin. Loppuviikko menikin vauhdilla töitä tehden, aina lauantaihin klo 19.00 asti. 

Tämä meidän asuinalue on kyllä niin hyvä, olen onnellinen että saan olla osa tätä "porukkaa". Kun saatiin karisteltua päiväunet silmistä ja syötyä, niin lähdettiin Tuukan kanssa ulkoilemaan, tarkemmin puistoilemaan. Puistosta löytyi heti tuttuja kavereita (Tuukkaa pari kk nuorempi neiti ja hänen vanhemmat) ja oli kiva päivitellä kuulumiset talven jälkeen. Talven ajan tietenkin puisto ollut vähemmällä käytöllä ja kaikki ulkoilleet muualla, mutta nyt kevään tullen palataan taas puistoilu hommiin ja siellä tietenkin törmätään tuttuihin. Puistossakin muuten tapahtui Tuukalle tämä pettymyksen tunne, kun kaveri lainasi Tuukan mailaa (Tuukalla oli siis oma maila kädessä ja kaveri lainasi minulla olevaa mailaa) ja se ei ilmeisesti ollut Tuukasta kiva juttu ja sitten painettiin pää maahan ja itkettiin. Annoin Tuukan itkeä rauhassa ja sitten menin kysymään, että mikä hätänä. Hän osoitti kaveria ja mailaa, selitin Tuukalle, että yhdessä voi leikkiä ja niin jatkui pallottelut. Iisisti meni siis vielä tämäkin pettymys ohi. 

Puistosta kotiinpäin tullessa räpsin muutaman kuvan. En olekaan hetkeen taas kuvaillut, joten oli aika kiva käyttää kameraa.

Vielä on vähän karun näköistä kun ei ole missään vihreää eikä valkoista. Tuukalle menee muuten vielä hyvin tuo viime syksyn välikausi haalari, mutta välikausi kenkiä Tuukalla ei ole. Tällä hetkellä mennään kumppareilla ja talvi Kuomilla. Minä olen aina niin myöhässä näissäkin asioissa.. No, pitää koittaa hoitaa. 

Aurinkoisella säällä taitaa alkaa ensikin viikko, jee jee!

Tiina