Sämpylät

Pidän leipomisesta, mutta "jostain" syystä sitäkin olen vähemmän viime aikoina tehnyt. Ennen leivoin melko useastikin, mutta nyt pieni apuri sotkee jonkin verran suunnitelmia. Leivon erittäin mielelläni kaikkea makeaa, mutta yksi suolainen menee ylitse muiden > sämpylät. Olen ymmärtänyt, että kaikki eivät aina onnistu sämpylöiden teossa. Niistä tulee kuulemma kovia koppuroita, mitä ei pysty syömään. Minulla on ohje, jolla olen sämpylöitä tehnyt niin kauan kuin muistan ja aina on onnistunut (tämä on kyllä taas niitä asioita, mistä ei saisi yhtään kehuskella, ettei käy huonosti seuraavalla kerralla). Tänään täällä on satanut koko iltapäivän (josta minä olin osan töissä), joten päätettiin tehdä sämpylöitä.  Äitini on meillä kylässä muutaman päivän, joten apuja Tuukan kanssa leipomiseen tuli sieltäkin ja muutenkin oli kiva leipoa pitkästä aikaa. Sain myös hyvin napsittua kuvia prosessista.

Tämä ohje ei ole mikään salaisuus, se on aikoinaan (en tiedä onko enää) ollut kaurahiutale paketin kyljessä ja olen sen siitä ottanut talteen. Tällä ohjeella tulee varmasti hyvät sämpylät. Se menee näin:

2,5 dl vettä

1 dl kaurahiutaleita

1 rkl siirappia tai hunajaa

1/2 tl suolaa

1 ps kuivahiivaa

4,5 dl vehnäjauhoja

50g margariiniä

Ensin mittaan vehnäjauhot ja kuivahiivan erilliseen kulhoon. Sitten toiseen kulhoon laitan käden lämpöistä vettä (tai vähän kuumempaa) ja lisään sinne kaurahiutaleet, siirapin (tänään opin äidiltä, että jossei ole siirappia, voi hyvin käyttää myös hunajaa) ja suolan. Tähän seokseen lisään erillisestä kulhosta vehnäjauho-hiiva seoksen ja päällimmäiseksi laitan hieman mikrossa lämmitetyn rasvan, sitten alustan taikinan palloksi.

Apuri..

Annan taikinan kohota noin puoli tuntia (mikrossa) ja sitten pyörittelen siitä sämpylät.

Voitelen sämpylät maidolla ja laitan sitten 250 asteiseen uuniin, noin 8 minuutiksi. Suosittelen nauttimaan sämpylät melko heti, kun ne tulee uunista, vielä lämpiminä.

Kohta on Tuukan 2v synttärit ja sinne olen jo suunnitellut tarjottavia, suolaisia ja makeita. Yritän niitäkin kuvailla ja kirjoittaa tänne blogiin muistiin, myös itseäni varten (jos ne onnistuu, hah). 

Tiina