Vauvakuplan kuulumisia

Vauva on jo kohta kuukauden ikäinen. Melko nopeasti mennyt nämä neljä viikkoa, vaikka onkin ollut aika pienet piirit. Jonkun verran ollaan yhdessä käyty kaupassa ja asioilla, mutta pääsääntöisesti ollaan oltu tässä kotosalla vauvan kanssa. Nyt on onneksi ilmat vähän lämmenneet, joten voi vauvan kanssa jo kivasti ulkoillakkin.

Eka viikko oltiin kotona nelistään (apua, kirjoitin ensin kolmistaan, mutta nythän meitä on neljä, hah) ja sitten Pietu meni jo muutamaksi vuoroksi töihin. Mummi, ukki ja Heidi tulivat viikonlopuksi meille ja mummi jäikin sitten koko viikoksi tänne avuksi, kun P tosiaan töissä. Yhden päivän olin jo kolmistaan lasten kanssa, kun P oli töissä. Se meni yllättävän kivasti.. sanotaanko, että olin varautunut hieman rankempaan settiin. Toisaalta, olen täällä ihan hiljaa onnellinen, koska eiköhän rankempiakin aikoja ole vielä luvassa. Vauvan elämän kolmas viikko eli tämä viikko ollaan taas pärjäilty nelistään kotosalla.

Kevät on jo pitkällä ja aurinko paistaa keväisesti. Keinut ovat tulleet puistoihin ja pyöräily kausi startattu, tai ainakin Tuukan osalta on. On ollut niin valoisaa, joten olen aina napannut kameran mukaani ulos ja saanut muutamia ihan ok otoksia. Ja on ollut sateisiakin päiviä, jolloin ollaan otettu ilot irti kuralätäköistä.

Tämän kohta neljän viikon aikana T on ottanut vauvan hyvin vastaan ja vauvaan ei kohdistu (ainakaan vielä) minkään näköistä pahaa mieltä. Tuukka on kyllä reagoinut melko vahvastikin muuttuneeseen tilanteeseen ja osoittanut mieltään meille vanhemmille ihan hyvin (hah, vaikka T on perusluonteeltaan tarkkaileva ja ehkä vähän ujo, niin kyllä hänestäkin temperamenttiä löytyy, ainakin kotioloissa). Pietun kanssa meillä ei oikein ollut mitään pelisääntöä valmiina tähän tilanteeseen (vaikka toki tiedostettiin että jotain murrosta varmastikin ilmaantuu itse kullekkin), mutta ollaan mielestäni ihan hienosti pärjätty ja menty yhteisillä säännöillä, vaikka ne ei aina Tuukan mieleen olisikaan. Ehkä toka viikko oli niin sanotusti pahin, mutta edelleen meillä harvase hetki keskustellaan asioista mitä saa tehdä ja mitä ei. Se muutos on tullut, että ennen T uskoi ehkä tokalla sanomalla, mutta nyt saa kyllä useammin sanoa, ennen kuin menee perille, jos silloinkaan. Siitä en tosin osaa sanoa, johtuuko tämä nyt vielä vauvan tulosta vai ihan vaan kolme vuotiaan kehitysvaiheesta. 

Vauvalle kuuluu hyvää ja hän on ottanut siskon roolin erittäin hienosti vastaan. Vauva on sopeutunut uuteen elinympäristöön meistä neljästä ehkä kaikkein iisimmin. Hän ei paljon turhasta valita (mutta näistä asioista ollaan hiljaa onnellisia, shh..), ruoka ja uni maistuu. Mitään rytmiä ei vielä olla kehitetty, vaan vauva menee vielä ihan omassa rytmissä. Parina päivänä, kun vauva on nukkunut paljon, niin ollaan Pietun kanssa tietoisesti seurusteltu aktiivisesti hänen kanssaan iltaisin tunnin pari, jotta unta riittäisi yöllekkin sitten. Ja onkohan pari yötä valvottu muutama tunti vauvan takia, eli mielestäni aika hyvin menee (edelleen, shhhhh...). 

Aurinkoista (toivottavasti) pääsiäistä kaikille.

Tiina