Meidän lokakuu

Tämän blogin historian ensimmäinen kuukauden mittainen pätkä ilman yhtään tekstiä. Vaikka asia minua nyt jonkin verran vaivaa ja harmittaa, en halua enkä viitsi sitä enempää teille tässä selitellä, vaan kerron tässä yhdessä postauksessa millainen meidän lokakuu oli, hah.

Syys- lokakuun vaihde viikonloppu oltiin Pietun kanssa kaksin Helsingissä kavereitten häissä. Lapset jätettiin kotiin minun vanhempien hoivaan yhdeksi yöksi. Luonnollisesti vähän jännitti olla eka yö erossa Eevistä (E tuolloin 6kk), mutta molemmat tahoillamme jotenkuten selvittiin. Minä ehkä vähän paremmin, kuin Eevi, joka ei juonut mitään koko aikana (yhteensä noin 26h). Neiti ei oikein välitä muusta kuin rintamaidosta, ja näköjään melko päättäväinen tyttö, kun noin kauan jaksoi pulloa vältellä. Oli kuitenkin syönyt hyvin soseita ja ei varmasti nälkää ollut nähnyt, mutta oli äitiä ilmeisesti ollut ikävä. 

Häät olivat erittäin mukavat ja rennot ja kauniit, juuri kuten hääparikin. Pystyin nauttimaan juhlista koko illan ja vähän hotelliyöstäkin, ja aamiaisesta tietenkin. 

Heti lokakuun alkuun Eevi alkoi käyttämään rattaita vaunukopan sijaan. Rattaissa pystyy hyvin seuraamaan isoveljen touhuja paremmin kuin vaunukopassa, joten neiti viihtyy myös hereillä ollessa rattaissa.

Lokakuun ekana viikonloppuna oli Tuukan päiväkodin perinteinen Halimasjärven luontopolku. Ollaan jo pari kertaa päästy tänne mukaan, viime vuoden retkestä tarinaa täällä. Ilma oli sateinen ja todella märkä, oli siis satanut jo jonkun aikaa ja maa oli myös todella märkää ja mutaista. Koska ukki ja siskoni olivat tulleet Lappeenrannasta asti melkein vain tätä reissua varten, päätettiin kuitenkin eväinemme lähteä säätä uhmaten ulos. Tuukalla oli kurahousuineen ja kumppareineen ainakin kivaa. 

Yhtenä lokakuisena arkipäivänä oli aurinkoista ja T pyöräili päiväkodista kotiin. Illalla sitten leivottiin sämpylöitä ja tehtiin marjapuuroa, maistui jopa Eeville. 

Puolivälissä lokakuuta Tuukka oli syyslomalla päiväkodista. Sillä viikolla vihdoin toteutui kauan haaveiltu ja puhuttu hoplop päivä Tuukan parhaan kaverin Eemilin kanssa. Tästä todella oli puhuttu kauan ja sitä oli odotettu. Maanantaina aamulla kun sanoin, että nyt mennään laittamaan päälle ja sitten mennään hoploppiin, T ei ollut uskoa sitä todeksi ja muutenkin oli melko täpinöissään asiasta. 

Tiistaina sitten meille tuli kavereita kylään Espoosta, syötiin lounasta meillä ja leikittiin ja ulkoiltiin ja kahviteltiin, sekä juteltiin kuulumiset. Lapsilla on vähän ikäeroa, mutta hyvin näytti leikit sujuvan. 

Minä ja lapset vietimme loppu syysloman Lappeenrannassa. Autolla kolmistaan matkattiin ja tosi hyvin meni reissut molempiin suuntiin, vaikka sitä vähän jännitin. Lappeenrannassa suurimmaksi osaksi rentouduttiin, ulkoiltiin ja nähtiin paria kaveria.

Kotiin Lappeenrannasta ajeltiin maanantaina, Pietun syntymäpäivänä. P oli tuolloin töissä, niin käytiin häntä siellä moikkaamassa ja onnittelemassa. Tuukan päikkyviikko alkoikin jo tiistaina, joten minä sain vähän huilata ja purkaa laukkuja. Keskiviikkona sitten saatiin kylään minun kummityttö ja hänen siskonsa iltapäiväksi ja yöksi. Torstaina minä pidin ensimmäistä kertaa vaatekutsut meillä kotona, joita myös jännitin, mutta menivät toooosi kivasti. Kaverit pääsivät paikalle yllättävästä lumentulosta huolimatta ja ilmeisesti tykkäsivät vaatteistakin. 

Sunnuntaina kävin kavereitteni kanssa brunssilla Tampereen ravintola Muusassa, suosittelen. Oli tosi hyvä ja monipuolinen brunssi, tunnelma oli rauhallinen (molemmat lapset Pietun hoivissa kotona) ja höpöteltiin pitkät tovit. Todellista kaveriterapiaa, tykkäsin. Lyötiin heti siinä jo sitten seuraava brunssi lukkoon.

Sellainen oli meidän lokakuu, huh. Tampereelle tuli viime ke - to yönä paljon lunta, joista osa on vieläkin maassa, vaikka melkein vettäkin on satanut tässä välissä jo. Eli talvi on tullut ja toppapuvut on kaivettu esiin. Toivon kovasti, itseni ja lasten puolesta, että lumi pysyisi nyt maassa ja sitä saisi myös mieluusti tulla lisää, kiitos. Kivaa alkanutta marraskuuta kaikille!

Tiina 💓