Nukkumisjärjestelyistä
Whoop whoop! Tuuletuksen paikka >> Eevi nukkui viime yönä, elämänsä ensimmäisen kerran putkeen kahdeksan (8) tuntia!! Tämä on niitä hetkiä, kun äiti ja isä kokee tehneensä jotain oikein jossain kohtaa, ainakin meidän perheessä, hah. Eevi on kyllä ollut parempi nukkuja kuin Tuukka vauvana, tai ainakin tuntuu siltä.. tai sitten vain on tottunut valvomiseen, niin tai näin. Vaikka E ollut parempi nukkuja, niin ei hänkään montaa tuntia putkeen ole öisin vielä viime yöhän mennessä nukkunut. Olikohan se viime vai edellisellä viikolla, kun päätettiin Pietun kanssa yhteistuumin pitää Eeville ns unikoulu eli tarkoitus opettaa E nukkumaan yönsä ilman maitoa, ja omassa sängyssä. E siis tähän asti nukkunutkin omassa sängyssä, mutta käynyt minun vieressä hörppäämässä maitoa noin 3-4 kertaa yössä, vaikkei enää sitä ainakaan nälkäänsä tarvitse. Hieman kohtaloa uhmaten (kun kaikki kuitenkin melko hyvin, kun E vain syö ja nukkuu, eli ei sinänsä valvota) halusin nyt lopettaa yöimettämisen, niin sanotusti hyvän sään aikana. Lisäksi haluttiin siirtää E Tuukan kanssa samaan huoneeseen nukkumaan. Tuukan kohdalla aikanaan tämä siirto paransi meidän kaikkien yöunia, joten toive tästä silmäkulmassa, haluttiin nyt tehdä sama Eeville.
Koulu meni kuten Tuukankin kohdalla, Pietu hoiti kolme yötä Eevin heräämiset kokonaan. Neljännen yön minä hoidin, koska P meni töihin. Vähän yöt menivät huonompaan suuntaan ja nti oli hereillä yöllä jonkin aikaa (tunnin - puolentoista tunnin pätkiä parina yönä valvottiin, kuitenkin hyvällä tuulella). Tällöin Pietun kanssa mietittiin, että mitä tulikaan tehtyä. Sitten huomattiin, että E teki myös hampaita, ylös kulmaan oli puhjennut ihan vähän näkyviin valkoista eli myös tämä on voinut valvottaa?! No jokatapauksessa, tämän viikon keskiviikkona muutettiin pinnasänky Tuukan huoneeseen. Sinne nukahti molemmat lapset, E vähän helpommin ja T vähän ihmetellen Eevin uniääniä nukahti kuitenkin omaan sänkyynsä. Tuokin on jotenkin maaginen hetki, kun katselee kahta samassa huoneessa nukkuvaa lasta, hah ainakin minulle. Nukkuva lapsi jo itsestään on tunteita herättävää katsella, ymmärrättekö mitä tarkoitan vai kuulostanko ihan pöhköltä, hah?! Ja miten outoa oli nukkua kaksin Pietun kanssa makuuhuoneessa, tai ainakin pinnasängyn kohdalla oleva tyhjä tila aiheutti ihmetystä.
Ekana yönä pari herätystä, mutta nukuttiin omissa sängyissä kaikki, melkein koko yö. Ja sitten viime yönä, E nukkui tuon kahdeksan tuntia putkeen, enkä ollut uskoa silmiäni kun katsoin kelloa. Noh.. ettei liian hyvältä kuulosta, niin E:n yöunet olivat klo 20-04. Silti, olin ihan fiiliksissä, jossei tästä tekstistä ole vielä sitä huomannut. Oltiin siinä hereillä reilu tunti pötkötellen ja sitten E sai taas unen päästä kiinni ja nukuttiin seiskaan.
Hyvin on E pärjännyt ilman maitoa yöt, on helposti ilman maitoa sieltä ilta ysistä noin ihan aamuun seiskaan asti. Ja nyt viime yönäkin, sai maitoa juuri ennen kasia kun nukahti ja sitten seuraavan kerran aamu seiskalta. Eli ei ainakaan tässä suhteessa oltu liian aikaisin liikkeellä, huh. Nämä jutut on aina vaikeita, kun ei oikein tiedä ennen kuin kokeilee ja kaikki aina vauva kohtaisia. Eikä tietenkään turhaa haluaisi pienen ihmisen elämää ravistella isoilla muutoksilla.
Mahdollisesti osin tästä johtuen koko päivä on ollut jotenkin kepeä ja hyväntuulinen. Olen saanut paljon aikaiseksi ja jos vielä tämän tekstin saan kirjoitettua niin ihan super! Pietu on Levillä viikonlopun ja minun vanhempani ja sisko tulee meitä viihdyttämään. Olen valmistellut heille ja varsinkin tietenkin iskälle (sunnuntain isänpäivän kunniaksi) vähän jotain pientä kivaa. Tein uudelleen voileipäkakkua, jota tein pari viikkoa sitten vaatekutsuille. En tosiaan ole mikään voileipäkakkujen tekijä (tämäkin oli eka kerta, hah), mutta sisko löysi yhden hyvän reseptin täältä, oli helppo tehdä ja onnistui hyvin.
Sitten tein myös tämän ohjeen mukaan makeaa kahvin kanssa. Päällistä en ole tähän vielä tehnyt, mutta pohja näyttäisi onnistuneen ja aika makealta näyttää, apua, nammmmm.
Tunnelmallista viikonloppua teille!
💖 Tiina
p.s Kanerva kuvat ei liity tapaukseen, hah. Saatiin terassi talviteloille pari viikkoa sitten ja tein sinne syksyn/talven ajaksi kivan asetelman. Muita kausivaloja meillä ei ole ja tuo oli liian lyhyt oikein mihinkään tolppaan tms niin keksin laittaa sen noin, aika kiva miusta.
Koulu meni kuten Tuukankin kohdalla, Pietu hoiti kolme yötä Eevin heräämiset kokonaan. Neljännen yön minä hoidin, koska P meni töihin. Vähän yöt menivät huonompaan suuntaan ja nti oli hereillä yöllä jonkin aikaa (tunnin - puolentoista tunnin pätkiä parina yönä valvottiin, kuitenkin hyvällä tuulella). Tällöin Pietun kanssa mietittiin, että mitä tulikaan tehtyä. Sitten huomattiin, että E teki myös hampaita, ylös kulmaan oli puhjennut ihan vähän näkyviin valkoista eli myös tämä on voinut valvottaa?! No jokatapauksessa, tämän viikon keskiviikkona muutettiin pinnasänky Tuukan huoneeseen. Sinne nukahti molemmat lapset, E vähän helpommin ja T vähän ihmetellen Eevin uniääniä nukahti kuitenkin omaan sänkyynsä. Tuokin on jotenkin maaginen hetki, kun katselee kahta samassa huoneessa nukkuvaa lasta, hah ainakin minulle. Nukkuva lapsi jo itsestään on tunteita herättävää katsella, ymmärrättekö mitä tarkoitan vai kuulostanko ihan pöhköltä, hah?! Ja miten outoa oli nukkua kaksin Pietun kanssa makuuhuoneessa, tai ainakin pinnasängyn kohdalla oleva tyhjä tila aiheutti ihmetystä.
Ekana yönä pari herätystä, mutta nukuttiin omissa sängyissä kaikki, melkein koko yö. Ja sitten viime yönä, E nukkui tuon kahdeksan tuntia putkeen, enkä ollut uskoa silmiäni kun katsoin kelloa. Noh.. ettei liian hyvältä kuulosta, niin E:n yöunet olivat klo 20-04. Silti, olin ihan fiiliksissä, jossei tästä tekstistä ole vielä sitä huomannut. Oltiin siinä hereillä reilu tunti pötkötellen ja sitten E sai taas unen päästä kiinni ja nukuttiin seiskaan.
Hyvin on E pärjännyt ilman maitoa yöt, on helposti ilman maitoa sieltä ilta ysistä noin ihan aamuun seiskaan asti. Ja nyt viime yönäkin, sai maitoa juuri ennen kasia kun nukahti ja sitten seuraavan kerran aamu seiskalta. Eli ei ainakaan tässä suhteessa oltu liian aikaisin liikkeellä, huh. Nämä jutut on aina vaikeita, kun ei oikein tiedä ennen kuin kokeilee ja kaikki aina vauva kohtaisia. Eikä tietenkään turhaa haluaisi pienen ihmisen elämää ravistella isoilla muutoksilla.
Mahdollisesti osin tästä johtuen koko päivä on ollut jotenkin kepeä ja hyväntuulinen. Olen saanut paljon aikaiseksi ja jos vielä tämän tekstin saan kirjoitettua niin ihan super! Pietu on Levillä viikonlopun ja minun vanhempani ja sisko tulee meitä viihdyttämään. Olen valmistellut heille ja varsinkin tietenkin iskälle (sunnuntain isänpäivän kunniaksi) vähän jotain pientä kivaa. Tein uudelleen voileipäkakkua, jota tein pari viikkoa sitten vaatekutsuille. En tosiaan ole mikään voileipäkakkujen tekijä (tämäkin oli eka kerta, hah), mutta sisko löysi yhden hyvän reseptin täältä, oli helppo tehdä ja onnistui hyvin.
Sitten tein myös tämän ohjeen mukaan makeaa kahvin kanssa. Päällistä en ole tähän vielä tehnyt, mutta pohja näyttäisi onnistuneen ja aika makealta näyttää, apua, nammmmm.
💖 Tiina
p.s Kanerva kuvat ei liity tapaukseen, hah. Saatiin terassi talviteloille pari viikkoa sitten ja tein sinne syksyn/talven ajaksi kivan asetelman. Muita kausivaloja meillä ei ole ja tuo oli liian lyhyt oikein mihinkään tolppaan tms niin keksin laittaa sen noin, aika kiva miusta.
Kommentit