Haluan syysaurinkoa!

Pienen lapsen elämä on hyvin aikataulutettua. Ruokaa pitää saada tasaisin väliajoin ja päiväunet pitää nukkua, muttei liian pitkät tai lyhyet eikä väärään aikaan. Tai näin opastetaan, jokainenhan tekee loppujen lopuksi miten itse haluaa. Minä itse en koe olevani kovin järjestelmällinen tai suunnitelmallinen, mutta tähänkin on tullut pieni muutos kun Tuukkis tuli. Varsinkin iltarutiinit ovat auttaneet meitä tosi paljon ja jos päiväunet menevät oikein niin yölläkin nukutaan paremmin. Syömis aikatauluissa osataan nyt jo olla vähän joustavampia.

Olin aamulla jumpalla ja iltapäivästä oli sitten Pietun vuoro urheilla. Halusin ulkoilla Tuukan ja kameran kanssa päikkyjen jälkeen, koska oli aivan ihana aurinkoinen syyssää. T heräsi tai herätin hänet unilta vähän kolmen jälkeen ja syötiin välipalaa. Siinähän tunntetusti hetken kestää ja kello olikin jo äkkiä vähän yli neljä. Viiden maissa lapsella pitäisi olla jo jotain päivällistä tarjolla, joten ruokaakin pitäisi tehdä. Onneksi, kehittyneen suunnitelmallisuuteni ja hyvän äidin tavoin, minulla on ajatus ja ainekset ruuasta, mutta tekeminen kestää hetken ja ruoka on uunissa 45min. Haluan sinne ulos vielä, kun aurinko paistaa!! Yleensähän ulkoilemme päivällisen jälkeen, niin kuin moni muukin, ainakin meillä päin tekee. Lähipuistossa on aina, samaan aikaan (aamulla klo 10-11 ja iltapäivästä, kesällä/valoisampaan aikaan 18-19, talvella/pimeämpään aikaan varmaan 17.30-18.30) tutut kasvot ja paljon kavereita Tuukalle. Mutta tänään haluan auringon aikaan ulos hinnalla millä hyvänsä. Pietu on siis poissa laskuista tämän iltapäivän. Päätän, että tänään joustetaan ja vähän riskillä. Teen ruuan ja laitan uuniin, hieman alemmalle lämmölle kuin ohje sanoo, joten meillä on ulkoilu aikaa noin tunti, sis pukeutuminen/riisuminen eli tänään syödään vasta kuudelta tai vähän jälkeen.

Ulos päästiin ja kerran nyt joustetaan ja ollaan erilaisia, niin ei mentykään puistoon, vaan metsikköön eli pururadalle. Kuvia Tuukasta tai varmaan kenestä tahansa reilu vuoden ikäisestä, on aika vaikea ottaa. Lisähaastetta siihen toi pallo, jolla T halusi leikkiä, huom: pururadalla. Eli minulla on kamera, rattaat, lapsi ja pallo, huh. Sain sentään jotain aikaiseksi.

Ei paljon enää aurinkoa näkynyt, mutta oli valoisaa ja saimme molemmat raitista ilmaa. Tuukkakin viihtyi tosi hyvin, on siis parannusta tässäkin asiassa tapahtunut. Muutama viikko sitten, T ei oikein tykännyt tai jaksanut (en tiedä kumpaa vai molempia) ulkoilla. T oli sairastellut ja sitten pitikin jo laittaa paksummat kengät ja enemmän vaatetta päälle, tuossa varustuksessa on varmaan hieman haasteellista liikkua, kun on juuri oppinut kävelemään, niin hermostuttaahan se. Tänään kuitenkin ulkoilu sujui tosi hyvin.

Pimeys ehti tulla jo ennen kuin päästiin sisälle ja keksinkin kaivaa esiin päivälliselle vanhat, mutta ah niin mieleiset kynttilänjalat. 

Pitää muutenkin kaivaa kynttilöitä esiin, mutta tarvitsee katsoa niille hyvät paikat, ettei T pääse tutkimaan niitä vahingossa lähemmin. Ihan mielenkiinnolla odotan joulua, että mitä mieltä T on esimerkiksi joulukuusesta, joka ajateltiin tietenkin tänä vuonna hankkia, oivoi. 

Tiina