Jaksaa jaksaa..

Noniin, täällä taas. Mitäs meillä on viime postauksen jälkeen tapahtunut... Tosiaan keuhkokuumeesta pieni herra parani, mutta kauaa ei terveenä pysynyt. Viime keskiviikkona aamusta annettiin lääkekuurin viimeinen annos ja jo illalla alkoi taas aivastella ja kas näin, nenä tukossa. Tuli kunnon yskä ja nuha, perjantaina ja lauantaina sitten jo kuumetta. Tämä takapakki oli meille kaikille tosi rankka, kun ajatus parantumisesta ja myöskin paremmin nukutuista öistä oli jo ajatuksissa ja toiveissa. Onneksi ollaan Pietun kanssa yleensä sopivasti vuoropäivin mieli maassa, että edes toinen jaksaa tsempata porukkaa eteenpäin. No sitten perjantaina Tuukalle nousi pyllyyn ja jalkoihin ihottumaa, oikein kirkkaan punaista. Hetken päästä punaisia pisteitä oli myös mahassa ja selässä. Kyselin vähän äiti kolleegoilta ja osilta niiden perusteella tein diagnoosin, Tuukalla on vauvarokko. Onneksi ihottuma/pisteet eivät näyttäneen haittaavan Tuukkaa ollenkaan, huh, se se vielä olisi tästä puuttunut. Tänään sunnuntaina jäljellä ovat enää pienehkö nuha ja kova yskä, sekä ihan himmeät pisteet ja ihottuman rippeet. Kuumetta ei ole ollut pariin päivään. Viime viikolla lääkäri sanoi Tuukan korvissa olevan pientä tulehduksen alkua. Pitää todennäköisesti vielä käydä tällä viikolla tarkastamassa korvat, jossei tuo yskä ala parantua. Josko Tuukan sairastelu alkaisi tältä erää olla tässä, ainakin varovasti hiljakseen uskallan näin toivoa.

Viime yönä täällä nukuttiin jo tosi hyvin, oli vain yksi pieni herätys ja siinä kaikki. Nukuttiin koko porukka kahdeksan tuntia, voi autuus. Täytyy sanoa, että on ihan erilainen fiilis kun hieman huonommin nukutun yön jälkeen. Hirveesti ei ole tässä muuta jaksanut tehdä, kun selviytyä päivästä toiseen. Viime yön jälkeen, vähän kirkkaamalla ajatuksella, päässä pyöriikin nyt ainakin tuhat asiaa. Pitäisi tehdä sitä ja tätä ja vielä kolmatta, nopeasti tietenkin. Mistä oikein aloittaa? Tämä raskas ajatusten vyöry alkoi nukuttaa, otin siis päiväunet Tuukan kanssa samaan aikaan, enkä tehnytkään mitään mitä olisi voinut ja kannattanut tehdä. No ehkä lepo tuli ihan tarpeeseen, ehkä minä ehdin vielä.

Meidän perheellä on aina ollut hankalaa ruokailun suunnittelu, Tuukan tuleminen meidän ruokapiiriin on tätä vielä hankaloittanut. Emme ole kovin suunnitelmallisia, mutta nyt pitäisi olla. Tuukka on kuitenkin aika paljon kotona (eikä päiväkodissa), joten pari lämmintä ateriaa pitäisi päivässä taikoa. Kaupassakin tulee ravattua tämän tästä. Yritämme kyllä parantaa tapamme tässä asiassa ja tehdä elämästä hieman helpompaa suunnittelun avulla. Olen siis todella tyytyväinen, että saatiin tänään, yhteisenä vapaapäivänä, suunniteltua kolme ruokaa ja kaupasta haimme listan kanssa (!) näihin ainekset. Meillä on siis tällä viikolla ainakin:
- nakkikastiketta ja perunoita (minun ja Tuukan ehdoton suosikki),
- kasvisosekeittoa (porkkanaa, perunaa, bataattia) ja
- kolmantena kanatortillat. Kanatortillat ei ehkä Tuukalle oikein sovi, mutta saa sitten kanaa ja vihanneksia ja vaikka eläinmakaronia.
Lisäksi ostimme salaatti ainekset, joten saamme niistä Pietun kanssa vielä jonkun päivän lounaan, kanaa sinnekkin mukaan. Ja olen tosi mielissäni, että saatiin jotain uutta ruokaakin meille, itsetehty kasvissosekeitto. Googlailin siihen tänään ohjeita ja löysin yhden hyvän, jota ajattelin testata. Katsotaan onnistuuko ja maistuuko tälle porukalle. Wuhuu, ei ehkä tarvitse mennä huomenna kauppaan.

Niin ja on ollut tosi ihanat syyssäät, mutta valitettavan vähän niistä päästy nauttimaan Tuukan sairastelun vuoksi. Tänään kuitenkin jo vähän uskaltauduttiin haistelemaan ulkoilmaa. Tuukka ei kyllä tykkää lisääntyneestä vaatekerrastosta ja vahvemmista kengistä, vaatii hieman totuttelua. Varsinkin rukkaset on tosi tyhmät, alla oleva kuva Tuukasta ei kyllä kerro ihan koko totuutta meidän ulkoilusta.

Nyt kanatortillojen kimppuun, heippa, Tiina.