Just thinking...

Täällä sitä ollaan, sairastupa Rissossa, 1/3 porukasta flunssassa ja 3/3 aivan loppu. Tuukalla alkoi sunnuntai iltana yskä ja yöllä nousi sitten kuumetta. Maanantaina oli vielä ihan ok päivä, mutta tiistai ja keskiviikko onkin sitten ollut aika kipeitä. Muuten ei taida potilasta oma olo haitata, paitsi nukkuessa, kun pitää herätä yskimään ja henki ei kulje nenän kautta. Toivon vain, että kipeitä päiviä olisi jo enemmän takana kuin edessä. Viime postauksessa kerroin valokuvauskurssista, jolle olin menossa. Se oli aivan huippu. Meitä oli siellä 15 henkilöä ja kaikilla suht sama tarina, kamera, jota ei osaa käyttää eikä halua tavata manuaalia. Tämä kurssihan oli siis järjestelmäkameran peruskurssi ja minullahan ei ole järjestelmäkameraa, hah, vaan digikamera. Kysyin kurssin vetäjältä ennakkoon, että voinko silti tulla. Kuulemma, jos kamerani valintakiekossa on Av ja Tv niin sitten saan tulla, nehän minulta löytyy. Ja pärjäsin kurssilla ihan hyvin minun "ei järjestelmäkamerallani&qu

Eilinen vapaapäivä tuli tarpeeseen, viikonlopun reissu kaverin 2 vee synttäreille vei kyllä kaikki voimat. Kaikki meni muuten tosi kivasti, mutta Tuukka ilmeisesti halusi ottaa hotelliyöstä kaiken irti, valvomalla. En tiedä pyörikö kaikki päivän kivat tapahtumat Tuukan mielessä ja unissa vai vaivasiko juuri puhkeamassa olevat poskihampaat, mutta jokatapauksessa, uni ei maistunut. Muutoin matka oli oikein onnistunut. Pietu ei siis päässytkään reissuun, mutta minä ja Tuukka haluttiin kuitenkin lähteä, joten reissattiin kaksin. Me olemme jo kokeneita kaksin autolla reissaajia ja ajomatka kuitenkin vain vajaa kaksi tuntia, joten sen suhteen otin rennosti. Enemmän minua jännitti se, että miten osaan suunnistaa ei niin tutulla maaperällä, mutta turhaan jännitin. Jotenkin olen löytänyt yhteyden navigaattorin kanssa, meillä oli selkeästi yhteinen sävel. Löydettiin helposti perille kavereille ja hotelliin (no siinä oli pari pientä juttua, muttei reitiltä eksytty ja kerralla löydettiin perille)

Meillä kuusi karisi tavanomaisesti niiiiin kovin, että halusin sen jo ennen loppiaista pois, siis minä halusin! Kuusen neulasia sisältä ja terassilta lakastessa ihmeteltiin Pietun kanssa, että miten meidän kuusi aina karisee niin kovin. Muut kauhistelee, kun heidän kuuset juo niin paljon, että vettä saa olla antamassa koko ajan. Meidän kuuset ei ikinä, siis ikinä ole juoneet juuri yhtään ja kun viedään se ulos, niin viimeiset neulaset karisee kuusta ovesta ulos vedettäessä. Mutta kivat naurut siitä aina saa, tämäkään kerta ei pettänyt. Ja olen melko varma, että neulasia löytyy sisältä vielä kesälläkin.  Tavaran paljous ahdisti/ahdistaa minua. Tuukan lelut vievät ehkä puolet kodistamme tällä hetkellä (no ehkä ihan vähän väritän, mutta siltä tuntuu). Ehkä siksi joulun jälkeen halusin äkkiä ison kuusen pois tieltä karisemasta ja lelut ojennukseen, edes illan/yön ajaksi olohuoneen lattialta. Mieleni alkoi heti raksuttaa ja Pietu pelästyikin, kun aloitin: "Minä olen vähän ajatellut.