Just thinking...

Viimein löytyi väli päivittää blogia, kun mummilassa T malttoi vihdoin rauhoittua ja sulkea silmänsä hetkeksi ja E myös samaan aikaan unilla, wuhuu! Nyt jalat pöydälle, musiikkia korviin ja eikun kirjottamaan. Joulukuu meni juurikin niin nopeasti ja touhua täynnä olevasti, kuin edellisessä postauksessa aavistelinkin. Joulun alusviikko oli kyllä meillä aikalailla rauhallista yhdessäoloa, palautumista melko hektisestä ajanjaksosta. Mielestäni saatiin hyvin hoidettua juoksevat asiat niin, että tuo joulun alusviikko saatiin olla kotioloissa keskenään. Kyllähän siihenkin sattumaa ja tapahtumaa saatiin aikaiseksi, mutta ei mitään liian hermoja raastavaa tai muutenkaan raskasta. Minä sain omaa aikaa maanantaina Jenni Vartiaisen keikalla kaverin kanssa ja tiistaina kampaajan penkissä rentoutuen. Keskiviikkona mummu ja vaari tuli hoitamaan illaksi lapsia, jolloin minä ja Pietu päästiin kahdestaan syömään ja kahville. Ei olla hetkeen kahdestaan missään käyty, joten ihan tarpeeseen t

Kukkuu! Aika taas mennyt niin nopeaa, että hyvä kun perässä pysyy. Joulukuu on jo kohta puolessa välissä, apua!! Tällä kertaa, poikkeuksellisesti, ei stressaa jouluaatto ja se, että ehtiikö kaikki valmiiksi (ainakaan vielä). Pelkästään se, että aika menee tosi nopeaan, on jotenkin harmittanut monessa kohtaa. Tuntuu, että aika vaan lipuu ohitse ja itse koitat juosta perässä. Uusi vuosi alkaa ihan kohta ja sitten on taas kesä, hah. Viime päivät tai viikot ovat olleet sen verran touhua täynnä muutenkin, että päivisin ei ole pienintäkään levon hetkeä / kahvipaussia. Koko ajan pitäisi tehdä jotain, lähinnä siivota tai hoitaa juoksevia asioita tai KÄYDÄ RUOKAKAUPASSA. Tuntuu, että tuo lähi ruokakauppa on tullut melko tutuksi, hah. Ihan aina jääkaapista puuttuu jotain tai jokin loppuu, vaikka on juuri raahattu kassikaupalla tavaraa marketista, käsittämätöntä. Sanokaa nyt, että tuttua muillekkin, onhan? Ja minä en kyllä saisi edes "valittaa", kun olen vielä kotiäitinä. Minulla ei e

Whoop whoop! Tuuletuksen paikka >> Eevi nukkui viime yönä, elämänsä ensimmäisen kerran putkeen kahdeksan (8) tuntia!! Tämä on niitä hetkiä, kun äiti ja isä kokee tehneensä jotain oikein jossain kohtaa, ainakin meidän perheessä, hah. Eevi on kyllä ollut parempi nukkuja kuin Tuukka vauvana, tai ainakin tuntuu siltä.. tai sitten vain on tottunut valvomiseen, niin tai näin. Vaikka E ollut parempi nukkuja, niin ei hänkään montaa tuntia putkeen ole öisin vielä viime yöhän mennessä nukkunut. Olikohan se viime vai edellisellä viikolla, kun päätettiin Pietun kanssa yhteistuumin pitää Eeville ns unikoulu eli tarkoitus opettaa E nukkumaan yönsä ilman maitoa, ja omassa sängyssä. E siis tähän asti nukkunutkin omassa sängyssä, mutta käynyt minun vieressä hörppäämässä maitoa noin 3-4 kertaa yössä, vaikkei enää sitä ainakaan nälkäänsä tarvitse. Hieman kohtaloa uhmaten (kun kaikki kuitenkin melko hyvin, kun E vain syö ja nukkuu, eli ei sinänsä valvota) halusin nyt lopettaa yöimettämisen, niin san

Tämän blogin historian ensimmäinen kuukauden mittainen pätkä ilman yhtään tekstiä. Vaikka asia minua nyt jonkin verran vaivaa ja harmittaa, en halua enkä viitsi sitä enempää teille tässä selitellä, vaan kerron tässä yhdessä postauksessa millainen meidän lokakuu oli, hah. Syys- lokakuun vaihde viikonloppu oltiin Pietun kanssa kaksin Helsingissä kavereitten häissä. Lapset jätettiin kotiin minun vanhempien hoivaan yhdeksi yöksi. Luonnollisesti vähän jännitti olla eka yö erossa Eevistä (E tuolloin 6kk), mutta molemmat tahoillamme jotenkuten selvittiin. Minä ehkä vähän paremmin, kuin Eevi, joka ei juonut mitään koko aikana (yhteensä noin 26h). Neiti ei oikein välitä muusta kuin rintamaidosta, ja näköjään melko päättäväinen tyttö, kun noin kauan jaksoi pulloa vältellä. Oli kuitenkin syönyt hyvin soseita ja ei varmasti nälkää ollut nähnyt, mutta oli äitiä ilmeisesti ollut ikävä.  Häät olivat erittäin mukavat ja rennot ja kauniit, juuri kuten hääparikin. Pystyin nauttimaan juhlista koko i