Just thinking...

Täytyy omaksi ihmekseni todeta, että vapaapäivä, ilman Tuukkaa, ihan yksin, ei ollutkaan ihan niin autuaallista kuin kuvittelin. Nautiskelin kyllä, notkuilin ruokakaupassa pitkän aikaa ja otin päikkärit ja join rauhassa kahvit ja siivoilin ja suunnittelin, mutta ei se ollut niin mukavaa kuin olin ajatellut. Jotenkin kai Tuukka jo niin vahvasti kuuluu tähän kuvioon, ettei sitä osaakaan enää niin sanotusti olla ilman. Minullahan tulee edelleenkin sellaisia hetkiä, kun katson Tuukkaa, että onko tuo todella minun lapsi (tällöin Pietu katsoo minua hieman huolissaan, hah)? Minulla nyt kestää aina hieman totuttautua asioihin ja uusiin kuvioihin. Jollain tasolla tietenkin olen jo sisäistänyt tässä puolessatoista vuodessa, että meitä on nyt kolme, mutta ei se aina niin selkeää ole, joka tilanteessa. Ihmisen mieli on ihmeellinen, ainakin minun. Ja kun nyt ollaan saatu arki rullaamaan jollain rutiinin omaisella tavalla (varmasti vielä opittavaa ja parannettavaa, mutta pikkuhiljaa hyvää tulee),

Sunnuntai, taas. Ja hei (oivalsin juuri), terveenä ollaan muuten oltu, ainakin tämä viikko! Tämä viikko aloitettiin suunnittelemalla Tuukan kasvatusta, päiväkodin kanssa. Suunniteltiin, että ensi kesänä Tuukkis ei tarvitse enää vaippoja päivisin ja osaa puhua. Tuntuu aika nopealta kehitykseltä, mutta niinhän lapset kehittyvät, nopeasti. Todettiin myös, että T osaa upeasti potkia palloa (tämä me tiedettiin) ja juoda lasista maitoa (tätä en edes uskonut, ennen kuin itse testasin), sekä jos sotkee niin osaa kehotuksesta kerätä tavarat takaisin paikoilleen (esimerkkinä päiväkodin hoitaja käytti jotain helmipeliä, joka Tuukalta levisi lattialle, niin T oli kehotuksen jälkeen kerännyt kaikki takaisin rasiaan, pinsettiotteella hienosti). Yhtä mieltä oltiin hoitajan kanssa siitä, että T on nyt tutustunut hyvin päiväkodin toimintaan ja viihtyy siellä. Olen tämän tosiaan myös rekisteröinyt ja minäkin olen siis asian kanssa jo sujut. Kehitystä on tapahtunut siinäkin, että T ei enää jää itkien

Jos viime viikko meni nopeasti niin tämä on sitten mennyt tuhatta ja sataa. Maanantaina palattiin Lappeenrannasta ja suoraan töihin iltavuoroon. Tiistaina sitten aamusta kaikki omiin hommiinsa päiväksi ja illalla oltiin Tuukan kanssa kaksin kotona, kun Pietun työvuorohan jatkuu keskiviikko aamuun asti. Purettiin matkalaukut ja pestiin pyykkiä, sekä laitettiin kotia kuntoon.  Torstaina oli Tuukan neuvola, johon minä pääsinkin mukaan (alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen) ja mentiin sitten koko porukalla. Kaikki oli kunnossa ja juteltiinkin jonkin aikaa meidän mukavan neuvola-tädin kanssa kaikesta. Tärkeimpänä mieleen jäi keskustelu siitä, että Tuukalla on hyvä kipukynnys, joten suositeltavaa olisi aina mennä ajoissa lääkäriin. Käytiinkin sitten vielä loppuviikosta lääkärillä tarkastamassa, että Tuukalla ei ole mitään tautia päällä ja sieltäkin saatiin terveen paperit. Tuukan yskä ei kyllä ole tauolla ollut yli kuukauteen, mutta se tuntuu syksyn sairastelujen jälkeen pieneltä vaival

Taas on viikko vierähtänyt tosi nopeeta. Tai kyllä viime sunnuntaina kalenteria katsoessa huomasinkin, että tämä viikko hurahtaa taas pikavauhtia ja kun on jotain kivaa mitä odottaakin loppuviikosta. Minulla oli kampaaja, pitkästä aikaa, tällä viikolla tiistaina ja oli taas niin mukavaa vaihtaa kuulumisia tutun kampaajan kanssa ja tietenkin saada uusi tukka. Vein Tuukan aamusta päiväkotiin ja itse menin iltavuoroon töihin, joten olin aamulle varannut kampaajan. Kun istuin kampaajan tuoliin, en oikein tiennyt mitä tahtoisin tukalleni tehdä. Värjäys nyt oli jo ehdoton, juurikasvu näkyi jo vähän liiankin hyvin, mutta haluaisinko leikkauttaa lyhyen tukan vai kasvattaisinko pidemmän tukan, jatkanko otsatukan pois kasvatusta vai leikkaanko turvallisen vanhan otsatukan takaisin?? Kampaajani värjäsi juurikasvun piiloon, mutta hieman vaaleammalla tummanruskealla kuin ennen (kun ehkä haluankin hieman vaaleampaan suuntaan värin kanssa, ehkä) ja päätin jatkaa otsatukan kasvatusta, sekä pituude