Just thinking...

Whoop whoop! Tuuletuksen paikka >> Eevi nukkui viime yönä, elämänsä ensimmäisen kerran putkeen kahdeksan (8) tuntia!! Tämä on niitä hetkiä, kun äiti ja isä kokee tehneensä jotain oikein jossain kohtaa, ainakin meidän perheessä, hah. Eevi on kyllä ollut parempi nukkuja kuin Tuukka vauvana, tai ainakin tuntuu siltä.. tai sitten vain on tottunut valvomiseen, niin tai näin. Vaikka E ollut parempi nukkuja, niin ei hänkään montaa tuntia putkeen ole öisin vielä viime yöhän mennessä nukkunut. Olikohan se viime vai edellisellä viikolla, kun päätettiin Pietun kanssa yhteistuumin pitää Eeville ns unikoulu eli tarkoitus opettaa E nukkumaan yönsä ilman maitoa, ja omassa sängyssä. E siis tähän asti nukkunutkin omassa sängyssä, mutta käynyt minun vieressä hörppäämässä maitoa noin 3-4 kertaa yössä, vaikkei enää sitä ainakaan nälkäänsä tarvitse. Hieman kohtaloa uhmaten (kun kaikki kuitenkin melko hyvin, kun E vain syö ja nukkuu, eli ei sinänsä valvota) halusin nyt lopettaa yöimettämisen, niin san

Tämän blogin historian ensimmäinen kuukauden mittainen pätkä ilman yhtään tekstiä. Vaikka asia minua nyt jonkin verran vaivaa ja harmittaa, en halua enkä viitsi sitä enempää teille tässä selitellä, vaan kerron tässä yhdessä postauksessa millainen meidän lokakuu oli, hah. Syys- lokakuun vaihde viikonloppu oltiin Pietun kanssa kaksin Helsingissä kavereitten häissä. Lapset jätettiin kotiin minun vanhempien hoivaan yhdeksi yöksi. Luonnollisesti vähän jännitti olla eka yö erossa Eevistä (E tuolloin 6kk), mutta molemmat tahoillamme jotenkuten selvittiin. Minä ehkä vähän paremmin, kuin Eevi, joka ei juonut mitään koko aikana (yhteensä noin 26h). Neiti ei oikein välitä muusta kuin rintamaidosta, ja näköjään melko päättäväinen tyttö, kun noin kauan jaksoi pulloa vältellä. Oli kuitenkin syönyt hyvin soseita ja ei varmasti nälkää ollut nähnyt, mutta oli äitiä ilmeisesti ollut ikävä.  Häät olivat erittäin mukavat ja rennot ja kauniit, juuri kuten hääparikin. Pystyin nauttimaan juhlista koko i