Just thinking...

Ajellaan juuri Lappeenrantaan, joulun viettoon, vesisateessa. Pietu ajaa, T nukkuu ja vauva mellastaa mahassa. Kouvolan jälkeinen loppupätkä perille on melko suoraa ja isoa tietä (paria tietyötä lukuunottamatta), joten tässä kohtaa on ihan hyvä kirjoittaa. Täällä sentään vähän pilkottaa vielä valkoista metsässä, toisin kuin Tampereella. Muutamana viime vuonna joulun sää on kyllä ollut aivan kamala, tunnelmaa saa etsiä ihan jostain muualta kuin ulkonta. Pulkat, liukurit ja kelkat ovat aika turhia joululahjoja nykyään, kun harvemmin enää niitä pääsee heti käyttämään, ainakaan täällä Etelä-Suomessa. Mur mur. Joulukuu on mennyt aika nopeaan ja tekemistä on riittänyt. Meillä oli tosiaan parit perheen yhteiset pikkujoulut, joissa riitti menoa ja vilskettä. Molemmissa pikkujouluissa kaikki lapset alle kolme vuotiaita ja vanhemmat ehkä hieman jo.. no, jos voisi sanoa.. loman tarpeessa. Olen kyllä siinä(kin) onnellisessa asemassa, että meidän kaveriporukka on tosi tuttua ja rentoa, niin saa

Moi, pitkästä aikaa taas. Nyt minulla on hetki aikaa kirjoittaa, koska olen raskauden ajan sokerirasitustestissä ja tässä pitää parisen tuntia odotella, hah. Olin tämänkin suunnitellut, että tässä kohtaa on ns luppoaikaa, jonka voisi käyttää blogin kirjoittamiseen. Sokerirasitus testin litkut on juotu jo ja mieli ja olo vielä ihan kirkkaana, joten eiköhän tästä kirjoittamisesta jotain tule. Eihän tämä odotusaula tunnelman puolesta ihan ideaali kirjoituspaikka ole, mutta korviin soi Adelea, joten enköhän jonkin laiseen flowhun pääse. Raskaus etenee ja maha kasvaa ja äitiysloma häämöttää jo. Raskausaika on mennyt toooosi nopeasti ja melko huomaamatta. Olenkohan tänne blogiinkin vain pari kertaa asiasta kirjoitellut. Minun olo on ollut tosi hyvä, jos väsymystä ei lasketa, koska sitä nyt varmasti on ihan kaikilla. Mitään ihmeellisiä mielitekoja minulla ei ole ollut ja olen Tuukankin kanssa ihan hyvin jaksanut touhuta ja häntä pitää sylissä, vaikka maha nyt vähän alkaa jo olla ns tiellä.