Just thinking...

Ihmeellistä, mutta totta... olen kolmistaan lasten kanssa ja minulla tuli ehkä tunti (josta jo puolikas käytetty) omaa aikaa eli voin pitkästä aikaa päivittää blogia. Tuukalla on nyt viikon ajan ollut taistelu päiväunille nukahtamista vastaan. Millään ei saa poikaa rauhoittumaan ja nukahtamaan, joten ollaan muutamana päivänä nyt sitten suosiolla jätetty unet pois ja sitten käyty yöunille hienosti jo kahdeksan aikaan illalla. Tänään kuitenkin T oli silmin nähden väsynyt ja sain huijattua hänet sänkyyn lukemaan kirjaa, mutta en nukahtamaan. Muutaman kommelluksen ja itkukohtauksen jälkeen T kuitenkin nukahti kirjaimellisesti istualteen (kuva alla, sain ihan rauhassa räpsiä kuvia hänen ripsistään ja muutenkin hassusta tilanteesta) ja kun kaadoin hänet pitkäkseen, niin yritti siinä unissaankin vielä vastustaa nukkumista. Huvittavinta on, että jos hänet jotenkin saa unille, niin pakko on herättää tai unta riittäisi pitkälle iltaan. Hassua. Neiti on pötköttänyt ulkona jo kolmatta tunt

Taas juhlapostausta, meidän elämähän on pelkkää juhlaa, hah. No nyt tämän jälkeen seuraavat isommat meidän perheen juhlat ovat varmaan sitten maaliskuussa, Eevin 1v juhlat, eli pientä paussia juhlimisessa tai oikeastaan juhlien järjestämisessä tulee nyt, kiitos! Tuukan 3v juhlat otin kyllä huomattavasti iisimmillä fiiliksillä, kuin toukokuussa juhlitut Eevin ristiäiset. Kaikki tapahtui oikeastaan yhdessä viikossa, suunnittelusta ja työnjaosta lähtien. Ja on se jännä juttu, että vaikka kuinka yrittää pitää asiat simppelinä ja mahdollisimman helppoina, niin kyllä se vaan taas touhuttiin aamusta iltaan koko ajan, että saatiin pöytä koreaksi ja koti juhlakuntoon. Tänä vuonna T:n synttäreitä juhlittiin kahtena päivänä, kuten 2v synttäreitäkin,  joista kirjoittelin täällä . Lauantaina tuli sukua ja tänä vuonna lisäksi Tuukan pari päiväkotikaveria perheineen ja sunnuntaina oli kavereiden vuoro. 3v juhlien menu oli: Eli kolmea suolaista ja kolmea makeaa, joista minulle jäi pavlova