Just thinking...

Huh, uuden vuoden juhlinnasta selvitty ja kylästä kotiuduttu, rankkaa oli. Pietu sai pidettyä Tuukan juuri ja juuri hereillä noin seitsemän minuutin kotimatkan ajan, kun minä ajoin autoa. Kotimme lähellä pamahti oikein kunnon raketti juuri, kun nostan puoliunessa olevaa Tuukkaa autosta. Samantien Tuukan silmät räpsähtivät auki ja alkoi sepostus, miten raketti pamahtaa ja sitten lentää ylös, viuh vaan. Juotuaan mukillisen lämmintä maitoa, sai T taas unen päästä kiinni ja tuhisee nyt omassa sängyssään ja minä olen yökkärissä sohvalla rennosti odottaen, jaksaako valvoa vuoteen 2016. Pietu taisi nukahtaa Tuukan viereen sohvalle, kun ei ole vielä alakertaan mitään kuulunut. Luin tänään aiemmin jostain blogista, että kirjoittaja oli tiivistänyt vuonna 2015 hänelle tapahtuneet asiat yhteen postaukseen ja tästä innostuneena minäkin pohdiskelin vuoden 2015 kohokohtiani: Alkuvuodesta lopetin Tuukan imettämisen ja siitä alkoi tavallaan minulla uusi ajanjakso (tai uusi vaihe, niin kuin pient

Tovi taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Viimeksi kerroin, että Pietu tuli kipeäksi ja se ei sitten ollutkaan ihan perusflunssa vaan keuhkokuume, eli Pietu on ollut kipeänä parisen viikkoa ja voimat ihan pois. No tämä tietysti hieman vaikutti koko perheen arkeen ja jaksamiseen, mutta nyt on Pietunkin keuhkokuume selätetty. Huomenna Pietu menee ekaa kertaa töihin sairastelun jälkeen, katsotaan kuinka jaksaa. Jouluhommissa vähän kyllä joutui antamaan periksi, kaikkea suunniteltua ei millään ehdi tekemään. Täytyy myöntää, että aika hyvin ollaan kyllä suoriuduttu kuitenkin kaikista joulutohinoista. Joulukorttiin saatiin kuvaukset suoritettua kotikonstein (tämän kyllä huomaa) ja viimeisenä päivänä tilattua kortit Ifolorilta. Sain kirjoitettua kortit ja hommattua osan postimerkeistä ajoissa, loppuja kahdeksaa merkkiä sainkin sitten metsästää, koska merkit olivat kahdesta paikkaa loppu, kolmannella tärppäsi ja siitä suoraan postiin, viimeisenä halvemman merkin lähetyspäivänä tieten

Noniin, vihdoin saatiin koottua piparkakkukaupunki valmiiksi. Huh, olikin aika homma, ei ihan yhdessä päivässä noussut. Onneksi piparkakkutalon/kaupungin tekemisessä ei ole kiire ja vaiheita voi jakaa usealle päivälle. Yhtenä päivänä paistoin osat ja sitten pari päivää kun osat olivat jäähtyneet, niin koristeltiin, Pietukin innostui. Annettiin koristeidenkin kuivua muutaman päivän (hah), ennen kuin kasattiin koko komeus. Pietu teki osien yhteen liimauksen kuumalla sokerilla. En ollut katsomassa, mutta kuulemma hieman haasteellista oli. Ja eihän seinät nyt ihan suorassa ole, mutta minusta lopputulos on onnistunut.  Mielestäni aika hyvin ekakertalaisiksi piparkakkutalon rakentajiksi. Viime viikonloppu meni tosi nopeasti, kun oli joka päivälle jotain tekemistä. Ihmeellistä kyllä, kaikki meni melkein suunnitelmien mukaan. Perjantaiset treffit Pietun kanssa (ruokailua ravintolassa ja leffassa uusin James Bond) meni tosi kivasti, niin meillä, k

Ihanaa, joulukuu on alkanut! Keksin pari päivää sitten, että meillekin tulee tänä jouluna, ensimmäistä kertaa ikinä, piparkakkutalo. Löysin kivan ja helpon tuntuisen mallin Pirkka lehdestä. Käytiin maanantaina Tuukan kanssa kaupasta hakemassa taikinaa (onneksi ohjeessakin oli, että kaupan pakastetaikina on parempaa piparkakkutaloa rakentaessa, joten hyvällä omalla tunnolla ostin valmista taikinaa) ja muutama muotti, sekä sokerikuorrutetta ja koristelugeeliä. Tein ja paistoin piparkakkutalon osat tänään, kun Tuukka oli hoidossa. Olen joskus monta vuotta sitten oman äitini kanssa tehnyt pipareita ja silloinkin olen vain painellut muotteja valmiiksi kaulittuun taikinaan. Muutaman kerran piti kaulia taikina, ennen kuin onnistui.  Mielestäni hieman liian paksuja niistä tuli, mutta kai niistä talon tai piparkakkukaupungin, niin kuin ohje sanoo, saa aikaiseksi. No se jää nähtäväksi, kun huomenna sitten kootaan ja koristellaan porukalla. Tiina

Täytyy omaksi ihmekseni todeta, että vapaapäivä, ilman Tuukkaa, ihan yksin, ei ollutkaan ihan niin autuaallista kuin kuvittelin. Nautiskelin kyllä, notkuilin ruokakaupassa pitkän aikaa ja otin päikkärit ja join rauhassa kahvit ja siivoilin ja suunnittelin, mutta ei se ollut niin mukavaa kuin olin ajatellut. Jotenkin kai Tuukka jo niin vahvasti kuuluu tähän kuvioon, ettei sitä osaakaan enää niin sanotusti olla ilman. Minullahan tulee edelleenkin sellaisia hetkiä, kun katson Tuukkaa, että onko tuo todella minun lapsi (tällöin Pietu katsoo minua hieman huolissaan, hah)? Minulla nyt kestää aina hieman totuttautua asioihin ja uusiin kuvioihin. Jollain tasolla tietenkin olen jo sisäistänyt tässä puolessatoista vuodessa, että meitä on nyt kolme, mutta ei se aina niin selkeää ole, joka tilanteessa. Ihmisen mieli on ihmeellinen, ainakin minun. Ja kun nyt ollaan saatu arki rullaamaan jollain rutiinin omaisella tavalla (varmasti vielä opittavaa ja parannettavaa, mutta pikkuhiljaa hyvää tulee),

Sunnuntai, taas. Ja hei (oivalsin juuri), terveenä ollaan muuten oltu, ainakin tämä viikko! Tämä viikko aloitettiin suunnittelemalla Tuukan kasvatusta, päiväkodin kanssa. Suunniteltiin, että ensi kesänä Tuukkis ei tarvitse enää vaippoja päivisin ja osaa puhua. Tuntuu aika nopealta kehitykseltä, mutta niinhän lapset kehittyvät, nopeasti. Todettiin myös, että T osaa upeasti potkia palloa (tämä me tiedettiin) ja juoda lasista maitoa (tätä en edes uskonut, ennen kuin itse testasin), sekä jos sotkee niin osaa kehotuksesta kerätä tavarat takaisin paikoilleen (esimerkkinä päiväkodin hoitaja käytti jotain helmipeliä, joka Tuukalta levisi lattialle, niin T oli kehotuksen jälkeen kerännyt kaikki takaisin rasiaan, pinsettiotteella hienosti). Yhtä mieltä oltiin hoitajan kanssa siitä, että T on nyt tutustunut hyvin päiväkodin toimintaan ja viihtyy siellä. Olen tämän tosiaan myös rekisteröinyt ja minäkin olen siis asian kanssa jo sujut. Kehitystä on tapahtunut siinäkin, että T ei enää jää itkien

Jos viime viikko meni nopeasti niin tämä on sitten mennyt tuhatta ja sataa. Maanantaina palattiin Lappeenrannasta ja suoraan töihin iltavuoroon. Tiistaina sitten aamusta kaikki omiin hommiinsa päiväksi ja illalla oltiin Tuukan kanssa kaksin kotona, kun Pietun työvuorohan jatkuu keskiviikko aamuun asti. Purettiin matkalaukut ja pestiin pyykkiä, sekä laitettiin kotia kuntoon.  Torstaina oli Tuukan neuvola, johon minä pääsinkin mukaan (alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen) ja mentiin sitten koko porukalla. Kaikki oli kunnossa ja juteltiinkin jonkin aikaa meidän mukavan neuvola-tädin kanssa kaikesta. Tärkeimpänä mieleen jäi keskustelu siitä, että Tuukalla on hyvä kipukynnys, joten suositeltavaa olisi aina mennä ajoissa lääkäriin. Käytiinkin sitten vielä loppuviikosta lääkärillä tarkastamassa, että Tuukalla ei ole mitään tautia päällä ja sieltäkin saatiin terveen paperit. Tuukan yskä ei kyllä ole tauolla ollut yli kuukauteen, mutta se tuntuu syksyn sairastelujen jälkeen pieneltä vaival

Taas on viikko vierähtänyt tosi nopeeta. Tai kyllä viime sunnuntaina kalenteria katsoessa huomasinkin, että tämä viikko hurahtaa taas pikavauhtia ja kun on jotain kivaa mitä odottaakin loppuviikosta. Minulla oli kampaaja, pitkästä aikaa, tällä viikolla tiistaina ja oli taas niin mukavaa vaihtaa kuulumisia tutun kampaajan kanssa ja tietenkin saada uusi tukka. Vein Tuukan aamusta päiväkotiin ja itse menin iltavuoroon töihin, joten olin aamulle varannut kampaajan. Kun istuin kampaajan tuoliin, en oikein tiennyt mitä tahtoisin tukalleni tehdä. Värjäys nyt oli jo ehdoton, juurikasvu näkyi jo vähän liiankin hyvin, mutta haluaisinko leikkauttaa lyhyen tukan vai kasvattaisinko pidemmän tukan, jatkanko otsatukan pois kasvatusta vai leikkaanko turvallisen vanhan otsatukan takaisin?? Kampaajani värjäsi juurikasvun piiloon, mutta hieman vaaleammalla tummanruskealla kuin ennen (kun ehkä haluankin hieman vaaleampaan suuntaan värin kanssa, ehkä) ja päätin jatkaa otsatukan kasvatusta, sekä pituude

Pienen lapsen elämä on hyvin aikataulutettua. Ruokaa pitää saada tasaisin väliajoin ja päiväunet pitää nukkua, muttei liian pitkät tai lyhyet eikä väärään aikaan. Tai näin opastetaan, jokainenhan tekee loppujen lopuksi miten itse haluaa. Minä itse en koe olevani kovin järjestelmällinen tai suunnitelmallinen, mutta tähänkin on tullut pieni muutos kun Tuukkis tuli. Varsinkin iltarutiinit ovat auttaneet meitä tosi paljon ja jos päiväunet menevät oikein niin yölläkin nukutaan paremmin. Syömis aikatauluissa osataan nyt jo olla vähän joustavampia. Olin aamulla jumpalla ja iltapäivästä oli sitten Pietun vuoro urheilla. Halusin ulkoilla Tuukan ja kameran kanssa päikkyjen jälkeen, koska oli aivan ihana aurinkoinen syyssää. T heräsi tai herätin hänet unilta vähän kolmen jälkeen ja syötiin välipalaa. Siinähän tunntetusti hetken kestää ja kello olikin jo äkkiä vähän yli neljä. Viiden maissa lapsella pitäisi olla jo jotain päivällistä tarjolla, joten ruokaakin pitäisi tehdä. Onneksi, kehittyneen

Tiina the Cook Vol.2 Tänään keksin tehdä (ja testata) kasvis-juustoröstejä eilisen lihapullakastikkeen kanssa, kun perunat loppui jo. Haluan keksiä Tuukalle uusia makuja tai ruokia ja kiva niitä on itsekin maistella. Siksi, jos vaan yhtään virtaa riittää, testailen uusia juttuja. Kuten viime postauksessa sanoin, osa menee jatkoon ja osa ei. Oli muuten vaikea käydä eri ruokakaupassa kuin "omassa", hyvä kun sain rösteihin ainekset ja maitoa. Muuten olin ihan pihalla siellä ja nyt ei kyllä tullut viikon ruokia hankittua. Miten sitä meneekin ihan lukkoon vieraassa kaupassa? Tällä kertaa ei ollut valmiiksi mietitty mitä tehdään ja olin Tuukan kanssa kaksin kaupassa (mikä sinänsä alkaa jo olla hieman haasteellista), joten luovutin. Omassa kaupassa olisin ehkä pystynyt soveltamaan ja keksimään toisenkin ruuan, ilman listoja tai ennalta miettimistä. Jokatapauksessa nämä röstit tuli nopeasti ja olivat mielestäni hyviä. Toisia paistelin enemmän ja toisia vähemmän, Tuukalle

Vihdoin sain aikaiseksi hieman häärätä keittiössä pitkästä aikaa ja kivaa oli, pienen apukokin kanssa tietenkin. Viime postauksessa kerroin mitä meillä syödään tällä viikolla. Yksi ruoka oli kasvissosekeitto, jonka tein tänään. Googlailin siihen reseptejä ja tein oman sovelluksen. Minun keittoon (tällä kertaa) tuli: 1 bataatti 4 porkkanaa 2 sipulia 1 pieni kukkakaali kasviliemikuutio puolikas paketti koskenlaskija sulatejuustoa mustapippuria maitoa Aika helposti soppa syntyi, kaikki vain paloiksi ja keitin pehmeäksi. Sitten lisäsin koskenlaskijan ja mausteet ja sauvasekoittimella soseeksi. Lopuksi lisäsin vielä maitoa, koska kaadoin suurimman osan keitinvedestä pois ja keitosta tulikin enemmän sosetta kuin keittoa. Maito auttoi tähän ongelmaan hyvin. Syömään en vielä ehtinyt keittoa, mutta maistoin ja aika hyvää tuli. Niin kuin kaveripariskuntani aina kysyy testiruuista: jatkoon vai ei: jatkoon! Tiina the Cook

Noniin, täällä taas. Mitäs meillä on viime postauksen jälkeen tapahtunut... Tosiaan keuhkokuumeesta pieni herra parani, mutta kauaa ei terveenä pysynyt. Viime keskiviikkona aamusta annettiin lääkekuurin viimeinen annos ja jo illalla alkoi taas aivastella ja kas näin, nenä tukossa. Tuli kunnon yskä ja nuha, perjantaina ja lauantaina sitten jo kuumetta. Tämä takapakki oli meille kaikille tosi rankka, kun ajatus parantumisesta ja myöskin paremmin nukutuista öistä oli jo ajatuksissa ja toiveissa. Onneksi ollaan Pietun kanssa yleensä sopivasti vuoropäivin mieli maassa, että edes toinen jaksaa tsempata porukkaa eteenpäin. No sitten perjantaina Tuukalle nousi pyllyyn ja jalkoihin ihottumaa, oikein kirkkaan punaista. Hetken päästä punaisia pisteitä oli myös mahassa ja selässä. Kyselin vähän äiti kolleegoilta ja osilta niiden perusteella tein diagnoosin, Tuukalla on vauvarokko. Onneksi ihottuma/pisteet eivät näyttäneen haittaavan Tuukkaa ollenkaan, huh, se se vielä olisi tästä puuttunut. Tänään