Just thinking...

Huh, uuden vuoden juhlinnasta selvitty ja kylästä kotiuduttu, rankkaa oli. Pietu sai pidettyä Tuukan juuri ja juuri hereillä noin seitsemän minuutin kotimatkan ajan, kun minä ajoin autoa. Kotimme lähellä pamahti oikein kunnon raketti juuri, kun nostan puoliunessa olevaa Tuukkaa autosta. Samantien Tuukan silmät räpsähtivät auki ja alkoi sepostus, miten raketti pamahtaa ja sitten lentää ylös, viuh vaan. Juotuaan mukillisen lämmintä maitoa, sai T taas unen päästä kiinni ja tuhisee nyt omassa sängyssään ja minä olen yökkärissä sohvalla rennosti odottaen, jaksaako valvoa vuoteen 2016. Pietu taisi nukahtaa Tuukan viereen sohvalle, kun ei ole vielä alakertaan mitään kuulunut. Luin tänään aiemmin jostain blogista, että kirjoittaja oli tiivistänyt vuonna 2015 hänelle tapahtuneet asiat yhteen postaukseen ja tästä innostuneena minäkin pohdiskelin vuoden 2015 kohokohtiani: Alkuvuodesta lopetin Tuukan imettämisen ja siitä alkoi tavallaan minulla uusi ajanjakso (tai uusi vaihe, niin kuin pient

Tovi taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Viimeksi kerroin, että Pietu tuli kipeäksi ja se ei sitten ollutkaan ihan perusflunssa vaan keuhkokuume, eli Pietu on ollut kipeänä parisen viikkoa ja voimat ihan pois. No tämä tietysti hieman vaikutti koko perheen arkeen ja jaksamiseen, mutta nyt on Pietunkin keuhkokuume selätetty. Huomenna Pietu menee ekaa kertaa töihin sairastelun jälkeen, katsotaan kuinka jaksaa. Jouluhommissa vähän kyllä joutui antamaan periksi, kaikkea suunniteltua ei millään ehdi tekemään. Täytyy myöntää, että aika hyvin ollaan kyllä suoriuduttu kuitenkin kaikista joulutohinoista. Joulukorttiin saatiin kuvaukset suoritettua kotikonstein (tämän kyllä huomaa) ja viimeisenä päivänä tilattua kortit Ifolorilta. Sain kirjoitettua kortit ja hommattua osan postimerkeistä ajoissa, loppuja kahdeksaa merkkiä sainkin sitten metsästää, koska merkit olivat kahdesta paikkaa loppu, kolmannella tärppäsi ja siitä suoraan postiin, viimeisenä halvemman merkin lähetyspäivänä tieten

Noniin, vihdoin saatiin koottua piparkakkukaupunki valmiiksi. Huh, olikin aika homma, ei ihan yhdessä päivässä noussut. Onneksi piparkakkutalon/kaupungin tekemisessä ei ole kiire ja vaiheita voi jakaa usealle päivälle. Yhtenä päivänä paistoin osat ja sitten pari päivää kun osat olivat jäähtyneet, niin koristeltiin, Pietukin innostui. Annettiin koristeidenkin kuivua muutaman päivän (hah), ennen kuin kasattiin koko komeus. Pietu teki osien yhteen liimauksen kuumalla sokerilla. En ollut katsomassa, mutta kuulemma hieman haasteellista oli. Ja eihän seinät nyt ihan suorassa ole, mutta minusta lopputulos on onnistunut.  Mielestäni aika hyvin ekakertalaisiksi piparkakkutalon rakentajiksi. Viime viikonloppu meni tosi nopeasti, kun oli joka päivälle jotain tekemistä. Ihmeellistä kyllä, kaikki meni melkein suunnitelmien mukaan. Perjantaiset treffit Pietun kanssa (ruokailua ravintolassa ja leffassa uusin James Bond) meni tosi kivasti, niin meillä, k

Ihanaa, joulukuu on alkanut! Keksin pari päivää sitten, että meillekin tulee tänä jouluna, ensimmäistä kertaa ikinä, piparkakkutalo. Löysin kivan ja helpon tuntuisen mallin Pirkka lehdestä. Käytiin maanantaina Tuukan kanssa kaupasta hakemassa taikinaa (onneksi ohjeessakin oli, että kaupan pakastetaikina on parempaa piparkakkutaloa rakentaessa, joten hyvällä omalla tunnolla ostin valmista taikinaa) ja muutama muotti, sekä sokerikuorrutetta ja koristelugeeliä. Tein ja paistoin piparkakkutalon osat tänään, kun Tuukka oli hoidossa. Olen joskus monta vuotta sitten oman äitini kanssa tehnyt pipareita ja silloinkin olen vain painellut muotteja valmiiksi kaulittuun taikinaan. Muutaman kerran piti kaulia taikina, ennen kuin onnistui.  Mielestäni hieman liian paksuja niistä tuli, mutta kai niistä talon tai piparkakkukaupungin, niin kuin ohje sanoo, saa aikaiseksi. No se jää nähtäväksi, kun huomenna sitten kootaan ja koristellaan porukalla. Tiina