Just thinking...

Yli vuoden tauon jälkeen työt kutsuvat ylihuomenna maanantaina. Viimeisen viikonlopun voisi rentoutua vaikka kasvohoitoja tehden, tai kampaajalla, tai ihan vaan tekemällä jotain kivaa ystävien tai perheen kanssa. Mutta eeeeeiiii, ei meillä. Vaikka kuinka yritettiin, niin kyllä ne asiat vaan jää viime tinkaan, en ymmärrä.  Ajatus Meillä ei ole vaatehuonetta, vain muutama hassu vaatekaappi kahdessa makuuhuoneessa. Tuukan kasvaessa hänen aktiviteetit lisääntyy ja hän tarvitsee enemmän kaappitilaa välikausivaatteille, talvivaatteille, välivaatteille, ja mille lie vaatteille. Lisäksi tarvitsemme kipeästi lisää henkarivaatesäilytys tilaakin. Talvivaatteille säilytystila kesäksi ja toisinpäin. Ajattelin jo sellaista sisustus vaaterekkiä, missä käyttövaatteet roikkuisivat henkarissa huoneessa ja siinä olisi toki myös helppo tuulettaa vaatteita. Mutta ei sittenkään, en haluakaan sellaista. Yläkerran aulassa meillä on aika hyvin tilaa vaatekaapille, jos siinä olevan lipaston myisi pois...

Tän päivän paras juttu tapahtui äsken Tuukan iltapesujen yhteydessä: TUUKKA KAKKASI POTTAAN!!! Siis eka kerta kun mitään tuli pottaan, oon ihan fiiliksissä vieläkin, wuhuuu! Tuukka itsekin oli huuli pyöreänä, kun tuotosta hänelle iloisena esiteltiin ja sille taputettiin. Ollaan siis hankittu kaksi pottaa (molempiin vessoihin omat) meille noin kuukausi sitten ja täytyy myöntää, vähän huonosti olemme Tuukkaa siinä käyttäneet. Osasyy varmaan on oma asenne, meillä ei ole mitään kiirettä saada Tuukkaa sisäsiistiksi, mielestäni tämä tapahtuu lapsen omaan tahtiin. Tietysti eihän lapsi voi tietää muuta tapaa kuin tehdä tarpeensa vaippaan, jos vanhemmat eivät pottaan häntä tutustuta. Jokatapauksessa välillä Tuukka istuu potalla ihan mielellään hetken ja välillä haluaa heti pois. Olen siis välillä tietoisesti unohtanut koko homman ja potta ollut lähinnä vesileluna suihkussa. Käytiin tosiaan eilen tutustumassa virallisesti Tuukan päiväkotiin. Meillä oli sovittu aika klo 9.00 päiväkodin johtaja

Olen jo jonkin aikaa miettinyt oman blogin aloittamista, ihan hiljakseen, vain puolisoni Pietu ja siskoni Heidi ovat kuulleet pähkäilyjäni. Tässä se nyt sitten tulee, ihka ensimmäinen blogipostaukseni. Tehtiin tosiaan reissu Lappeenrantaan vanhempieni ja siskoni luo, mentiin Tuukan kanssa junalla sinneppäin ja Pietu tuli sitten autolla seuraavana päivänä perästä. Tuukan kanssa junailu sujui mallikkaasti, hänhän on jo vanha junamatkustaja. Viikonloppuna kävimme katsomassa eläimiä kahdessa eri paikassa, markkinoilla ja kotieläinmetsässä. Tuukka oli kyllä innoissaan, olisi mieluusti tehnyt lähempääkin tuttavuutta jokaisen eri lajin kanssa. Tuolla kotieläinmetsässä suurin osa eläimistä kuljeksi ns. vapaana yhdessä isossa häkissä, samassa tilassa vierailevien ihmisten kanssa. Kotieläinmetsän kalkkuna puolestaan yritti tehdä lähempää tuttavuutta meidän kanssa. Tällä reissulla sain myös omaa aikaa tyttö kavereitten kanssa, oli oikein mukava perjantai-ilta. M