Just thinking...

Tänä vuonna en oikein edes muistanut tai ajatellut, että tänään on minun syntymäpäivä. Tuukka on ollut enemmän ja vähemmän kipeänä viime keskiviikosta asti, huipentuma taisi olla (toivottavasti oli) sunnuntai iltana ja viime yönä. Eilen illalla Tuukalla oli kuumetta yli 40 astetta ja oli kyllä nuutunut poitsu. Onneksi saatiin lääkkeellä kuume edes vähän laskemaan. Viime yö nyt meni kuten arvata saattaa, lisäksi jossain välissä potilas oksenti aika vauhdilla ja paljon. Olin juuri menossa kylppäriin täyttämään vesimukia Tuukka sylissä kunnes oksentaminen alkoi, puolet lattialle ja puolet minun päälleni. Haluttiin varmistus, että tämä on ihan perus flunssa ja sulkea pois korvatulehduksen, niin menin sitten tänään lääkäriin Tuukan kanssa (Pietu töissä). Otettiin muutamat testit, kaikki kunnossa, diagnoosi: perus flunssa. Lääkäri sai oman palkkionsa (onneksi meillä on vakuutus), mutta kelan korvausta jään vielä odottelemaan... koska minä unohdin Tuukan kela-kortin kotiin. Ai

Sanoin tänään heti aamusta työkavereille, että "Tänään on hyvä päivä!" ja niin oli. Ilmeisesti kannattaisi useammin itse näin päättää ja sanoa se vielä ääneen, jos lopputulema on näinkin onnistunut. Pohjustan, että tässä on viime päivityksen jälkeen ollut hieman hektistä arjen pyöritystä ja ajatukset sekaisin (tai minulla kaikki ajatukset ja asiat yhtä aikaa päässä, savu vaan nousee korvista) ja pinna kireällä ja mitä vielä, mutta nyt alkaa vihdoin, ainakin taas vähäksi aikaa, ajatukset ja olotila selkiytyä. Vieläkin tämä uusi arki aiheuttaa pään vaivaa ja muutaman vähä unisen yön jälkeen on vitsit aika vähissä. Neljäs viikko on menossa ja aika aaltoilevasti on tunteet ja jaksaminen mennyt, välillä on tosi kivoja päiviä ja välillä taas tuntuu, että aivan kaikki kaatuu niskaan. Edelleen painin ajankäytön kanssa, että olenko tarpeeksi Tuukan kanssa. Samalla kaipaan jo kovin omaa aikaa ja myöskin moni juokseva asia on hoitamatta. Haluaisin päästä salaa seuraamaan kokeneitten ä

Täällä on ollut pari unetonta yötä. Vähän kiristää. Jollain ihme voimilla sain silti töitten jälkeen siivottua koko kodin ja vaihdettua vähän järjestystä ja vielä Tuukan kanssa. Eilen saatoin Pietulle kiristellä, kun olisi niin paljon hoidettavia asioita, muttei ole energiaa, eikä aikaa. Omaa aikaa ei juuri nimeksikään. Laitan kiristelyn univajeen piikkiin. No tänään sain töissä tauolla hoidettua pari asiaa, mitkä vaativat tietokoneella oloa (tämä mahdotonta Tuukan läsnäollessa). Ja kotona sain tosiaan vähän taas tavaroita omille paikoilleen. Ja nyt kirjoitan postausta. Tämän kirjoittaminen ei siis tunnu velvoitteelta eikä stressaa, vaan on haluamis kysymys. Haluaisin kaivaa jostain lisää aikaa mm. tämän päiväkirjan ylläpitämiseen. Melkein kaikki asiat hoidossa, mistä eilen stressasin. Viime yön jälkeen en olisi kyllä uskonut, että näin käy. Tuukan ollessa päiväkodissa, minä osaan nyt olla vähän rennommin töissä. Minusta tuntuu, että Tuukka on jo jonkin verran hokannut, miten tämä

Minä niin tykkään syksystä. Ilmassa on selvästi jo syksyn merkkejä, vaikka täällä oli tänään tosi lämmin ja aurinkoinen päivä. Kävin itseni ja kameran kanssa kävelyllä pururadalla, ihan tässä meidän lähellä, Itä-Tampereella. On kyllä onni ja autuus, että on tälläiset ulkoilu maastot näin lähellä omaa kotia. Tiina

Ajatus Ensimmäinen ajatus töihin palaamisesta oli viikoittainen rutiini, että sitten kun oikea arki Tuukan päiväkodin ja oman ja Pietun työn kanssa alkaa, niin alan käymään säännöllisesti kaksi kertaa viikossa jumpassa. Jumpassa käynti on osaltani jäänyt tosi vähäiseksi jo pitkän aikaa ja halusin siihen muutosta. Haluan käydä jumpassa ainakin kaksi kertaa viikossa, maanantaisin jamiin ja torstaisin pumppiin, sekä ehkä vielä lisäksi viikonloppuna johonkin. Ajattelin myös vieväni Tuukan hoitoon joskus arki päivänä (vaikka muutamaksi tunniksi), kun minulla on vapaa päivä töistä, että saan omaa aikaa. Ja ylipäätään olin ihan innoissani aloittamassa työt, että saan pidettyä kunnon kahvi ja ruokatauot, mitkä kotona ollessa Tuukan kanssa on vielä neuvottelematta. Tuukan tutustumisesta päiväkotiin minulla oli aika ruusuiset kuvitelmat (näin jälkikäteen katsottuna). Ajattelin, että jätettäessä Tuukka jää sinne leikkimään, eikä huomaakaan että äiti tai iskä lähtee. Sen tiesin, että päiv

Noniin, sainhan vihdoin otettua kuvia valmiista kaapista, kuvat otettu iltahämärässä, joten ei ihan parasta laatua. Tosiaan kasaus meni ihan nappiin, kiitos Pietun ja Ikean hyvien ohjeiden. Onhan tuo aika iso esine kokonaisuudessaan, mutta hyvin mahtuu ja sopii aulaan. Hetken tosin kesti, ennen kuin silmä ehti siihen tottua. Vanhan lipaston päällä minulla oli kosmetiikkaa ja peili vieressä, sitä käytin "meikkipöytänä". Mielestäni se oli toimiva ratkaisu, koska aulan isosta ikkunasta tulee hyvin päivänvaloa aulaan. Halusin jotenkin tätä toimintaa myös uuteen aulaan. Löysin päivittäiselle kosmetiikalleni paikan, Tuukan ulottumattomissa, tuonne kaapin ja ikkunan väliin penkin päälle. Muutaman päivän käytön jälkeen osoittautunut erittäin toimivaksi! Onneksi sain järjestettyä meidän kaappien sisällöt ennen töitten alkua, koska nyt aikaa järjestämiselle ei olisi ollut. Uusi arki työn ja päiväkodin kanssa on lähtenyt tohinalla käyntiin ja siitä onkin monia ja m