Just thinking...

Cafe au lait, mustikkapiirakkaa, tulppaaneja, keväinen ilma ja kevyt mieli, niistä on tämä lauantai tehty. Viime postauksesta ovat ajatukset ehkä hieman tasaantuneet. Nyt pystyn katsomaan televisiota itkemättä (ainakin puoli tuntia). Vieläkin käyn asioita läpi mielessäni, mutta en ehkä ihan niin tunteellisesti vaan enemmän järjellä, onneksi. Työpäiviä tälle vuodelle jäljellä vielä seitsemän, tämäkin asia on minulle nyt ihan ok. Olen ilmeisesti jo saanut asiat jonkin verran järjestykseen päässäni ja elämä/ajatukset ovat vähän kirkkaampia, keväiselle auringonpaisteelle kuuluu varmasti osa kunniasta. Meidän tammikuussa ei oikein ole tapahtunut mitään, ainakaan mitään niin mielenkiintoista, että siitä kannattaisi tänne kirjoittaa. Ollaan käyty töissä ja päiväkodissa, sekä aloitettu Tuukan jumppakausi ja nähty kavereita ja käyty yksillä synttärikutsuilla. Huomioitu on, että päivät alkavat pidentyä ja nautittu kaikista valoisista hetkistä. Lunta vaan olisin hieman enem

Ei ole helppoa tämä loppu raskaus (raskausvko 29 menossa).. Tarkkaan en muista millaista oli silloin, kun Tuukkaa odotin, mutta nyt, tällä hetkellä minun tunteet ja ajatukset ovat kyllä ihan omaa luokkaansa. Perustilanteessa (ei raskaana) koen olevani suht tasapainoinen ja rento ihminen tunnetasolla, mutta juuri nyt ei tunnu siltä. Mieli tekee kepposia joka päivä ja jos nyt tuntuu kivalta niin puolen tunnin päästä tilanne voi olla jokin aivan muu. Yritin äsken sohvalla katsoa Elossa 24h sarjaa, kun sitä nyt sattui tulemaan tv:stä Tuukan nukkuessa päikkäreitä. Normaalisti nukahdan noin 5 min tv:n avaamisen jälkeen, ihan sama mitä sieltä tulee, mutta nyt katsoin tosiaan tuota sairaala sarjaa sen 10 min ja itkin ihan kunnolla kaikelle mitä siinä kuvattiin ja kerrottiin, jokainen asia tuntui tosi syvällä (hah, nytkin kun kirjoitan tästä niin silmät kostuu, apua!). Piti laittaa tv kiinni ja minun väsymys on kaikonnut kokonaan. Nyt kun tarkmmin ajattelen, niin oikeastaan joulun jälkeen ollut